Suonpää: Tšernobyl toi Ilmestyskirjan elämääni

Kolmekymmentä vuotta sitten pelko maailmanlopusta tuli osaksi lapsuuttani.

• 26.04.2016 15:22
• Samuli Suonpää

Tšernobylin ydinvoimalassa oli räjähtänyt. Säteilyä oli paljon ja tietoa vähän. Sen kuulimme, että jotakin vaarallista oli tapahtunut. Monen päivän ajan lasten piti leikkiä sisällä, ettemme kuole. Ilmassa leijui näkymätön pelko.
 

Pelkoa ydinvoimaa kohtaan tässä ei kuitenkaan tullut, siitä tieteeseen, tekniikkaan ja länsimaiseen osaamiseen uskonut kotikasvatus pitivät huolen. Vanhempieni ikäluokka, joka 15 vuotta aikaisemmin oli kutsunut Yhdysvaltain ohjuksia uhaksi maailmanrauhalle ja itäisen naapurimme vastaavia rauhanohjuksiksi, oli keskiluokkaistunut ja kompassi oli kääntynyt. 30 vuotta sitten vaarallista ei ollut ydinvoima vaan idän ydinvoima, kommunistinen atomisähkö. Lännen atomimiilut jauhoivat puhdasta energiaa vielä Tšernobylin jälkeenkin.

Ydinvoimalaonnettomuutta en siis alkanut pelätä, vaan maailmanloppua. Samana päivänä kun uutinen Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta saavutti Suomen, Ilmestyskirja tuli elämääni. Luin seitsemästä enkelistä jotka puhalsivat seitsemään pasuunaan ja täyttivät maanpiirin tulella ja verellä, Jumalan vihalla, surulla ja kuolemalla. Seurakunta ja koulun uskonnonopetus saivat minut pelkäämään Jumalan kostoa.

Sain kuulla, että elämme todeksi Ilmestyskirjaa, että maailma on päättymässä ympärillämme. Nyt. Kolmas enkeli oli juuri puhaltanut pasuunaansa.

”Ja kolmas enkeli puhalsi pasunaan; niin putosi taivaasta suuri tähti, palava kuin tulisoihtu, ja se putosi virtoihin, kolmanteen osaan niistä, ja vesilähteisiin. Ja tähden nimi oli Koiruoho. Ja kolmas osa vesistä muuttui koiruohoksi, ja paljon ihmisiä kuoli vedestä, koska se oli karvaaksi käynyt.”

Se tähti oli Tšernobyl. Venäjän sana tšernobyl, Чернобыль, nimittäin merkitsee koiruohoa. Näin minulle kerrottiin. Se oli kertojalle totta ja todeksi se muuttui näistä kauhuista järkyttyneelle lapsellekin. Kyse ei ollut vain vertauskuvasta tai kertomuksesta, tämä oli konkreettinen todiste Raamatusta. Ja jos kerran Raamattu oli totta, totta olivat myös Johanneksen ilmestykset ja maailmanloppu. Totta piti olla senkin, että Isä Jumala ei olekaan lempeä ja turvallinen vaan ”kiivas, kiukkuinen ja julma, hirmuinen”.
 

Kesti kolmekymmentä vuotta, tähän aamuun saakka, että tulin tarkistaneeksi sanakirjasta, mitä tšernobyl tarkoittaa. Ei se olekaan koiruoho, artemisia absinthium. Tšernobyl on merkitsee pujoa, artemisia vulgaris. Se koko juttu olikin keksitty – tai väärinkäsitys.

Tšernobyl ei ollut kolmas enkeli, ei pasuuna, ei edes Jumalan vitsaus. Tšernobyl oli erehdys. Erehdys taisi olla myös koko ilmestyskirjantulkintani. Ehkä Jumala ei haluakaan ihmiskunnan tuhoa? Ehkä hurskas ja kiihkeä raamatuntulkinta olikin sekoittanut Jumalan ja Saatanan.