Suonpää: Vaihtoehdottomuuden politiikka
Me kyllä näemme, että tehdyt leikkaukset koulutukseen, kehitysapuun ja sosiaalietuuksiin ovat väärin, mutta kritisoimme silti niitä köyhiä, jotka kitisevät. Nyt sivistysporvari tunnustaa.
Ensi lauantaina EI-liike kerää taas mielenosoittajia Helsingin keskustaan vastustamaan asioita, kun Joukkovoima hallituspolitiikkaa vastaan! -kansanliike järjestää kolmannen mielenosoituksensa ”kurjistamis- ja leikkauspolitiikkaa vastaan”. Vaihtoehdoiksi leikkauksille tarjotaan ”riittävää toimeentuloa kaikille” sekä ”ihmis- ja perusoikeuksia”. Paitsi, että eivät nuo mitään vaihtoehtoja ole. Nuo ovat lisävaatimuksia.
Tämä on se kohta, jossa sivistysporvari lopettaa kuuntelemisen – vaikka itse asiaa vähän salaa kannattaisikin. Ärsyttävät nuo vassarit vaatimuksineen. Vaativat asioita, eivät tarjoa vaihtoehtoja. Älä ole osa ongelmaa, sanomme köyhälle, ole osa ratkaisua.
On vaikea tehdä varjobudjettia, kun värjöttelee nälkäisenä pakkasessa."
Hallitus toisensa perään on pukenut politiikkansa vaihtoehdottomuuden retoriikkaan. ”Ei me kyllä yhtään tykätä jättää sinua ulos pakkaseen”, huudetaan sisältä lämpimästä, ”mutta ei voi mitään. On pakko.” Ja etenkin me sivistysporvarit hyväksymme tämän retoriikan. Me kyllä näemme, että tehdyt leikkaukset koulutukseen, kehitysapuun ja sosiaalietuuksiin ovat väärin, mutta kohdistamme silti kritiikkimme niihin köyhiin, jotka kitisevät oikeudesta perustoimeentuloon ja maksuttomaan koulutukseen. Meistä heidän pitäisi valittamisen sijaan esittää rakentavia ideoita, joilla Suomi vihdoin saadaan uuteen nousuun.
Kun opiskelija vastustaa yliopistokoulutukseen tehtäviä leikkauksia, esitetään vastakysymys: ”Mistä sitten mieluummin leikattaisiin? Otetaanko lapsilisistä vai maanpuolustuksesta?” Se on pelkurin vastaus, älyllisesti epärehellistä puhetta. On vaikea tehdä varjobudjettia, kun värjöttelee nälkäisenä pakkasessa – eikä sitä äänestäjiltä pitäisi edellyttääkään.
Markkinatalous on pohjimmiltaan ihan fiksu järjestelmä – ja tähän järjestelmään kuuluu erikoistuminen. Meistä jokaisen ei tarvitse osata ajaa traktoria, opettaa lapsia tai ratkaista maksuttoman koulutuksen rahoitusta. Meillä on työnjako äänestäjien ja poliittisen eliitin välillä. Tässä järjestelmässä minun tehtäväni on tehdä kirkollisia meemikuvia ja kirjoittaa kolumneja, hallituksen puolestaan valmistella päätöksiä ja esittää ratkaisuja. Vaikeiden ratkaisujen kohdalla hallituksen tehtävä on saada minut ymmärtämään, miksi ne olisivat tarpeen. Ei sen pitäisi olla mahdotonta, me olemme lukutaitoinen ja hyvin koulutettu kansa.
Ei maailma niin huono ole, että vain huonot ja moraalisesti arveluttavat valinnat ovat mahdollisia.
Kirjoittaja Twitterissä: @suonpaa
Jaa tämä artikkeli: