Savusilakkaa. Toimittaja Kukka Ranta vakuuttaa, että kotimainen hopeakylki on hyvän omantunnon valinta kalakaupassa. Nykyisin tästä herkusta suurin osa päätyy minkkien suihin ja kalastaja saa siitä pienemmän hinnan.
Suosi pientä suomalaista kalaa
Liikakalastus aiheuttaa meren hiljaisuudessa valtavaa tuhoa.
Teksti Salla Korpela
Kuva Sirpa Päivinen
Kalakantojen tilaan on perehtynyt kirjailija ja valokuvaaja Kukka Ranta , joka on yhdessä Emma Karin kanssa kirjoittanut kirjan Kalavale . Kirja valottaa kalojen, kalastuksen ja kalastajien tilaa Suomessa ja maailmalla.
– Noin 87 prosenttia maailman kalakannoista on liikakalastettuja. Kaksi kolmasosaa EU:ssa kulutetusta kalasta tulee unionin ulkopuolelta. WWF:n mukaan puolet tuontikalasta on laittomasti kalastettua, kertoi Kukka Ranta Tuomiokirkon kryptan Maailmassa on virhe -keskustelutilaisuudessa viime viikolla.
Suomen 73 kalalajista 12 on uhanalaisia ja kuusi on silmälläpidettäviä. Suurimmassa vaarassa ovat lohen ja taimenen kaltaiset vaelluskalat, joita pidetään myös halutuimpina herkkuina.
Säädösten puutteellisuudesta kertoo, että siinä missä uhanalaisen nisäkkään kuten karhun tappamisesta määrätään ankara rangaistus, uhanalaisen kalan voi myydä hyvään hintaan vaikkapa torilla.
Kotimaisten arvokalojen kantojen heikentyessä myös kalastajien ammattikunta on kutistunut. Suomessa syötävästä kalasta jo noin 70 prosenttia tuodaan ulkomailta.
Tuontikalan alkuperää on erittäin vaikea päätellä. Kalojen alkuperämaaksi ilmoitetaan maa, jossa se on käsitelty, ei kalastusmaa.
Esimerkiksi kaupasta tuttu ”Norjan lohi” saattaa olla tuotettu Chilessä. Se ruokitaan paikallisella tai maailmanmarkkinoilta ostettavalla kalarehulla, jota kuluu yhden lohikilon tuottamiseen 2–5 kiloa.
Chilen kasvatusaltaista kala matkaa Euroopan kautta Kiinaan fileoitavaksi ja pakattavaksi ja sieltä takaisin Eurooppaan markkinoille. Norjalaista lohessa on lähinnä yritys, joka käärii globaalin bisneksen voitot.
Kukka Ranta on perehtynyt erityisesti Länsi-Afrikan kalastukseen. Länsi-Afrikan rannikko on maailman rikkaimpia kalastusalueita, jossa kalastavat eurooppalaiset ja kiinalaiset kalastajat kalastussopimusten turvin – tai ilman.
Jättimäiset pohjatroolarit vetävät verkkoihinsa kaiken, mikä meressä liikkuu ja tuhoavat merielämää ylläpitävät korallit mennessään. Tuhotun merenpohjan päälle viskataan sivusaalis – tonneittain kuolleita merieläimiä, jotka eivät kelpaa myytäväksi. Meriekosysteemi toipuu tällaisesta tuhosta hitaasti, jos lainkaan.
– Isot alukset liikkuvat myös aivan rantavesissä, tuhoavat paikallisten pienkalastajien verkot ja vievät saaliit. Sopimusten rajoituksista ei pidetä kiinni ja valvonta on heikkoa, Kukka Ranta kertoo.
Kalastus on poliittinen kysymys, mutta se ei näihin päiviin asti ole herättänyt samanlaisia intohimoja kuin muut eläin- ja luonnonsuojelukysymykset.
– Kun kalat ovat hiljaa ja poissa silmistä. Ne eivät herätä samalla tavoin tunteita kuin vaikkapa suloiset pandat tai delfiinit, Ranta sanoo.
Ilmassa on kuitenkin muutoksen ja toivon merkkejä. Sushi -villityksen romahduttamiin tonnikalakantoihin on alettu kiinnittää huomiota ja vastuulliset ravintolat ovat poistaneet tonnikalan listoiltaan.
Tänä keväänä EU-elinten käsittelyssä on unionin kalastuspolitiikka. Ensimmäistä kertaa Euroopan parlamentti on asettunut komission rinnalla kestävien kalastuskiintiöiden kannalle.
Ratkaiseva vääntö käydään keväämmällä ministerineuvostossa, jossa suojelutavoite joutuu vastakkain lyhytnäköisten kansallisten intressien kanssa.
Myös kotimaan politiikka on vähitellen muuttumassa. Korkein hallinto-oikeus on velvoittanut voimalaitoksia rakentamaan kalateitä vaelluskaloille.
Kala on hyvää ja terveellistä ruokaa, jota pitäisi syödä monta kertaa viikossa. Kuinka toimia niin, ettei oma hyvinvointi koituisi luonnon ja kehitysmaan köyhien tuhoksi?
– Nyrkkisääntönä kannattaa suosia pientä kotimaista kalaa kuten silakkaa ja muikkua. Silakka on yksi Euroopan parhaiten voivista kalakannoista, mutta nykyisin suurin osa kalastetuista silakoista päätyy minkin rehuksi, Ranta muistuttaa.
Hyvä apu kestäville kalaostoksille on WWF:n Meren herkkuja – kuluttajan kalaopas . Lompakkoon mahtuvassa oppaassa kalat jaetaan kolmeen ryhmään – suosittaviin, harkiten käytettäviin ja vältettäviin. Pakattujen kalatuotteiden kyljestä kannattaa etsiä kirjainyhdistelmää MSC, joka kertoo vastuullisesta kalanpyynnistä.
– Monissa kaupoissa on nykyisin tarjolla vain kestävästi kalastettuja kaloja. Mitä enemmän me kuluttajat kyselemme kalojen alkuperää ravintoloissa ja kaupoissa, sitä vastuullisemmin markkinat toimivat.
Maailmassa on virhe! -keskustelusarja Tuomiokirkon kryptassa jatkuu 13.3. teemalla Kurssi kohti konkurssia?
Raha ja Euroopan talouskriisi.
Emma Kari ja Kukka Ranta: Kalavale. Into-kustannus 2012. 112 s., 24 e.
Jaa tämä artikkeli: