Vielä savu nousee joistain piipuista. Suomalaisten tuotteiden suosiminen on entistä haastavampaa. Kuva: Thinkstock
Suosi suomalaista – mutta miten?
Viimeinen Suomessa valmistettu Nokian kännykkä tehtiin yli kolme vuotta sitten. Poissa ovat myös kotimaassa valmistetut Saloran televisiot, Beavers-farkut, Jalaksen monot ja Chymoksen riisisuklaa.
Monet kotimaiset teollisuustuotteet ovat kadonneet tai niitä ei enää valmisteta Suomessa. Astiatkin ovat kohta ties mistä Kiinasta, kun Arabian tehdas lopettaa Helsingissä. Suomessa alusta loppuun asti valmistettuja tuotteita ja tavaroita on entistä vaikeampi saada, kun kotimaiset valmistajat siirtävät tuotantoaan ulkomaille tai lopettavat toimintansa.
Miten ostaja voi suosia suomalaista, vaikka haluaisikin? Tehdäänpä ajatusleikki. Jos edes teoriassa käyttäisi vain kotimaassa valmistettuja tuotteita tai tavaroita, niin mitä tuotteita olisi tarjolla?
Täysin suomalaista uutta kännykkääkään ei enää löydy."
Avainlippu on suomalaisen tuotteen symboli. Sen käyttöoikeus voidaan myöntää Suomessa valmistetuille tuotteille ja tuoteryhmille, joiden kotimaisuusaste on vähintään 50 prosenttia. Eli avainlipullakin varustettu tuote voi olla vain puoliksi suomalainen.
Jos 100-prosenttiseen suomalaisuuteen on vaikea tai mahdoton päästä, otetaan ajatusleikkiin mukaan Avainlipulla varustetut tuotteet. On myös muistettava, että kaikki tuottajat eivät tätä merkkiä ole anoneet, vaikka saattaisivat täyttää kriteerit. Keskimäärin Avainlippu-tuotteiden kotimaisuusaste on sentään 80 prosenttia.
Suomalainen tarvitsee esimerkiksi kännykän, television, jääkaapin, sähkölieden, pesukoneen, tietokoneen ja kahvinkeittimen elääkseen suhteellisen normaalia elämää. Mutta jos näitä kodinkoneita haluaisi nyt hankkia Suomessa valmistettuina, niin leipänsä pitäisi suurin piirtein paistaa tulella leivinuunissa, koska vaikkapa Upo-sähköliesiä ei enää Suomessa valmisteta.
Raaka-aineet tulevat muualta
Kokonaan toinen kysymys on raaka-aineiden alkuperä. Jos raaka-aineiltakin vaadittaisiin täyttä kotimaisuutta, niin juuri mitään ei voisi hankkia. Mutta ehkäpä rajuimmat linkolalaiset tulisivat hyvinkin vähällä toimeen.
Puutalossa tai Suomessa valmistetuista tiilistä tai kivistä kasatussa talossa voisi asustaa. Saunankiukaita täältä sentään saa eli kylmässä ei ankarimmankaan suomalaisuuden suosijan tarvitsisi värjötellä. Mutta koska tulitikkujakaan ei enää kotomaassa valmisteta, niin millä konstilla esimerkiksi puuhellan, -uunin tai -kiukaan omistaja saisi tulen pesään?
Pukeutua pitäisi suurinpiirtein suomalaisen kotitilan ruohoa syöneen lampaan villasta tai täällä kasvatetusta pellavasta tehtyihin vaatteisiin. Syötäisiin vain kulloisenkin vuodenajan mukaisia kotimaisista raaka-aineista valmistettuja ruokia.
Tuontitavaraa eli vaikkapa viiniä, kahvia tai teetä ei siis juotaisi, vaan tehtäisiin hauduketta esimerkiksi herukkapensaan lehdistä. Terveyskin kohenisi siinä sivussa, koska savukkeiden valmistus loppui Suomesta jo vuonna 2004. Ruskeiden olutpullojen valmistus taas loppui vuonna 2008, joten olutkin pitäisi särpiä ihan toisenlaisesta leilistä.
Vaatteiden valmistusmaata ei aina tiedetä
Vaatteissa suomalaisuuden suosiminen on yhä mahdollista, mutta vaatteiden kohdalla voi olla jopa mahdotonta varmistua tuotteen alkuperämaasta. Tutkija Outi Moilalan mukaan valmistusmaan ilmoittaminen on tällä hetkellä vapaaehtoista, eikä merkintöjä valvota. Asia selviää vain kysymällä yrityksistä. Niilläkin yrityksillä, joilla on kotimaista valmistusta, vain osa tuotteista on tehty Suomessa.
"En tiedä yhtään isoa vaatevalmistajaa, joka käyttäisi myös kotimaassa tehtyjä raaka-aineita. Pohjoismaiden ainoalla farkkutehtaalla M.A.S.I Companylla on tehdas myös Virossa, mutta se tekee farkkunsa, housunsa ja ylioppilaslakit osittain Suomessa. Heidänkin kankaansa saattavat tulla ulkomailta. Jotkut käsityöläiset tekevät vaatteensa kokonaan raaka-aineita myöten itse", vastaa Moilala ja lisää: "Valitettavasti tällaiseksi maailma on mennyt."
Suomessa valmistetuilla henkilöautoillakaan ei ole voinut ajaa vuosiin. Korkeintaan Valtran Äänekosken tehtaalla valmistetulla traktorilla voisi kylillä pyörähtää."
Kenkäteollisuutta on kotimaassa nykyään vaateteollisuuttakin vähemmän, mutta näkemällä vaivaa saisi jalkaansa hankittua Avainlipun kriteerit täyttävät jalkineet.
Tietokoneetkin voi unohtaa, koska niitäkään ei täällä taideta alusta loppuun asti valmistaa. Matkapuhelimen suunnittelijoitakin on Avainlippu-listalla enää vain yksi eli Jolla, jolla on Design From Finland -merkki, mutta varsinaista lopputuotetta ei täällä valmisteta. Eli tiukasti suomalaisuutta suosivalle ei enää täysin kotimaista uutta kännykkää löydy, ellei käytössä ole jotain yli kolme vuotta vanhaa Salossa valmistettua nokialaista.
Kosmetiikan suhteen tilanne on hieman valoisampi. Vielä löytyy useampia kotimaisia valmistajia. Eikä koruistakaan tarvitse tinkiä. Suomesta löytyy edelleen useita korujen suunnittelijoita ja tekijöitä.
Suomalaista suosiva ajaa Jopolla
Kalustevalmistajia Suomesta yhä löytyy, eikä kotimaisesta raaka-aineesta, puusta, pitäisi olla pulaa. Kuluttajan vain pitää tehdä valintoja, sortuako Ikeaan vai suosiako kotinsa kalustuksessa suomalaista työtä. Myös hinnalla on usein iso merkitys hankintapäätöksissä. Kannattaakin miettiä, säästääkö hieman pitempään unelmasohvaansa varten ja ostaisiko kalusteensakin harkitummin.
Kelkka ei käänny, elleivät suomalaiset ala suosia enemmän suomalaista."
Suomessa valmistetuilla henkilöautoillakaan ei ole voinut ajaa vuosiin. Ankara suomalaisuuden suosija ei ajaisi enää juuri muilla kuin Jopolla, jonka tuotanto palasi Suomeen, parilla rollaattorilla tai vaikkapa Solifer Classic -polkupyörällä, joilla on kaikilla Avainlippu-merkki. Suomalaista suosivan pitää melkein unohtaa autoilu ja keskittyä pyöräilyyn tai veneilyyn.
Korkeintaan Valtran Äänekosken tehtaalla valmistetulla traktorilla voisi kylillä pyörähtää tai Transtechin valmistaman matalalattiaisen raitiovaunun kyytiin voisi Helsingissä hypätä. Myös Sisu valmistaa kuorma- ja erikoisautoja Suomessa. Ehkä voi harkita jotakin niistä 100 000:sta Mercedes Benz A-sarjan autosta, joita on valmistettu elokuusta 2013 alkaen Uudenkaupungin tehtaalla. Avainlippua ei Mercedes Benzillä ole.
Kotimainen vaateteollisuus on kärsinyt rakennemuutoksesta ja halpojen ulkomailla valmistettujen vaatteiden vyörystä. Nansokin ilmoitti harkitsevansa tuotantonsa lopettamista Suomesta, koska viime vuosina toiminta on ollut tappiollista. Mutta kelkka ei käänny, elleivät suomalaiset kuluttajat ala suosia enemmän suomalaisia tuotteita.
"Jos jokainen suomalainen ostaisi kympillä kuukaudessa lisää suomalaista työtä, syntyisi 10 000 työpaikkaa vuodeksi", on Suosi suomalaista -kampanjan projektipäällikkö Merja Mantila Suomalaisen työn liitosta todennut.
Painakaatte siis Salon tehtaan tai Fredriksonin valmistamat ylioppilaslakit tai muut kotimaiset päähineet syvemmälle päähänne ja tarkistakaa lista kaikista Avainlippu-merkin tai Design from Finland -merkin omaavista yrityksistä Suomalaisen Työn Liiton ylläpitämästä Sinivalkoinen valinta -verkkopalvelusta.
Kotimaisuuden merkit
Avainlippu voidaan myöntää Suomessa valmistetulle tuotteelle tai Suomessa tuotetulle palvelulle. Lisäksi tuotteen tai palvelun kotimaisuusasteen on oltava vähintään 50 prosenttia. Keskimäärin Avainlippu-tuotteiden kotimaisuusaste on yli 80 prosenttia.
Design from Finland -merkki voidaan myöntää tuotteelle tai palvelulle, joka on muotoiltu Suomessa, ja voidaan osoittaa että yritys on investoinut suomalaiseen muotoiluun.
Lisäksi yrityksille voidaan vielä myöntää Yhteiskunnallinen yritys -merkki, jonka voi saada käyttöönsä yritys, joka on perustettu ratkomaan yhteiskunnallisia tai ympäristöongelmia ja joka käyttää suurimman osan voitostaan tähän tarkoitukseen.
- Kotimaisen ruoan tunnistaa Hyvää Suomesta -merkistä ja Sirkkalehtimerkki on suomalaisten puutarhatuotteiden – vihannesten, marjojen, hedelmien, kukkien sekä taimistotuotteiden – ja ruokaperunan tuotemerkki.
Korjaus 4.11. kello 13.30: Jutussa aiemmin virheellisesti esiintynyt Joutsenmerkki on vaihdettu Hyvää Suomesta -merkkiin. Joutsenmerkki on ympäristö-, ei suomalaisuusmerkki.
Jaa tämä artikkeli: