Suru vie tilaa
Kirja Lapsen kuolema on rankka paikka vanhemmille, sisaruksille, kavereille ja omaisille. Mari Mörön ja Marjo Nygårdin (kuvat) kirja Surunappi on seestyneen rauhallinen tarina isoveljen kuolemasta ja surun ajasta.
Näkökulma suruun on eniten pikkuveli Vilin. Hän joutuu sisarensa kanssa kokemaan sairastamisen ja epätietoisuuden ajan, kuoleman, hautajaiset ja muistotilaisuuden. Teksti kertoo vaivihkaa, turhia opettamatta, että suru vie tilaa. Se tekee vanhemmat jotenkin hitaiksi. Hassuja unohduksiakin sattuu, kun ajatukset ovat surussa.
Mörön teksti nostaa kauniisti esiin muistojen merkityksen. Jokaisella on kuolleesta omat muistonsa; ne on hyvä jakaa toisten kanssa. Lohtua on siinä, että vaikka aika tuntuu pysähtyvän, se kuitenkin kulkee koko ajan eteenpäin. Vähitellen surun ote hellittää.
Vilin perheellä on tukea kummeista ja isovanhemmista. He antavat vanhemmille tilaa surra kutsumalla lapsia vierailulle.
Vaikeita tunteita kauniisti ja asiallisesti käsittelevä kirja, jossa on paljon toivoa. Tosiasioiden hyväksyminen antaa sitä.
Pitääkö aina olla paras, pohtii Katinka Tuisku satukirjassaan Elsa ja Narkissos. Elsa on treenannut koko kesän juoksukilpailuihin, mutta häviää perusteellisesti. Tappion kestäminen on sietämätöntä. Kohtaaminen itsekeskeisen prinssin kanssa avaa Elsalle tien oivallukseen: tärkeintä on itsensä voittaminen. Aikuislukija tunnistaa sadusta myös narsistin kyltymätöntä halua päästä esille.
Kirja on herkkine kuvineen hyvä pohja keskusteluille. Ihmisarvo ei tule siitä, että voittaa muut.
Marja Kuparinen
Mari Mörö ja Marjo Nygård: Surunappi. Lasten Keskus 2009. 47 s., 24 e.
Katinka Tuisku: Elsa ja Narkissos. Pieni karhu 2009. 35 s., 17 e.
Jaa tämä artikkeli: