Kipua näyttämöllä. Marja-Sisko Pohjolaa on auttanut, kun hän on voinut käsitellä menetystään taiteen keinoin.
Surua purkamassa
Kalliossa nähdään kokemuksellinen teatteriesitys menetyksestä ja surusta.
Teksti Marjo Kytöharju
Kuva Sirpa Päivinen
Tanssija ja pedagogi Marja-Sisko Pohjola purkaa menetyksen aiheuttamaa tuskaa surusta kertovassa esityksessä Hiljaisuus ei vastaa . Teatteri Kalliossa ensi viikolla nähtävässä teatteriryhmä Kajon esityksessä on mukana myös kaksi muuta naista, Mirna Kulas ja Susanna Tasanko .
Pienimuotoiseen esitykseen tuli kimmoke Kati Sirénin viime syksynä ohjaamasta Kansallis-teatterin ja Teatteri 2.0:n työpajasta, joka liittyi Helsingin rautatieasemalla parhaillaan nähtävään Kuka tahansa meistä -dokumenttiin. Ryhmässä oli lopulta jäljellä kolme läheisensä menettänyttä naista.
– Tutkimme taiteen keinoin suruun liittyviä kokemuksiamme. Se antoi niin paljon voimaa, että me kolme päätimme tehdä Katin ohjauksessa oman esityksen aiheesta. Olen mukana myös dokumentissa, tanssin sen lopussa surusta kertovan soolon, Marja-Sisko Pohjola kertoo.
Ryhmän nimeksi valittiin Kajo, merkkinä valon häivähdyksestä rankan kokemuksen jälkeen.
Pohjola osallistui syksyllä Sirénin vetämään työpajaan, koska hänen sisarensa kuoli viime keväänä. Työpajassa ja siitä kipinän saaneessa esityksessä hän on voinut käsitellä suruaan uudella tavalla.
– Menetys, kipu ja kaipuu ovat jo sanoina koskettavia, ja tällä tavalla olen päässyt niihin tosi syvälle. Kaiken suolana on puhua asioista ääneen muiden surua kokeneiden ihmisten kanssa. Se auttaa vapautumaan ahdistuksesta.
Kyseessä ei ole perinteinen juonellinen näytelmä. Marja-Sisko Pohjola kuvailee sitä esitykseksi, jossa menetyksen kokeneet saavat sanoa sanottavansa. Puoli tuntia kestävä esitys sisältää tuokiokuvia, vuorosanoja, liikettä ja äänimaailmaa.
– Tanssijana koen surun vahvasti kehollani. Esitys on hyvin henkilökohtainen, vaikka olenkin siinä tietynlaisessa roolissa. Latautuminen esitykseen on raastavaa, mutta sen toistaminen auttaa. Toisinaan itken harjoitusten jälkeen, koska se on kuitenkin oikeasti tapahtunut ja totta.
Läheisen kuolema voi toisinaan tuntua surevasta vähän kuin stigmalta. Esimerkiksi yksi esityksen naisista on kokenut, että otsassa lukee ´leski´ koko ajan. On myös asioita, joita pidetään surevalle sopivana tai ei-sopivana.
– Esityksessä nähdäänkin On lupa ja ei ole lupa puhua -kohta. Näitä asioita ympäristö voi sanella surevalle, mutta hän voi luoda niitä myös omassa päässään, Pohjola selittää.
– Toisaalta, kun keräsimme listaa omista toivomuksista läheisille, huomasimme, että suremiseen saattaa liittyä myös itsekkäitä ja ristiriitaisia vaatimuksia.
Esityksen ohjannut Kati Sirén vahvistaa näkemyksen, että surevan käyttäytymistä pyritään helposti sääntelemään ulkopuolelta. Esimerkiksi vihan tunteita ja huumoria ei välttämättä pidetä sopivana surevalle.
– Kalliossa nähtävä esitys sisältää paljolti tiettyjen kipupisteiden avaamista, jolloin mukana on myös absurdeja ja humoristisiakin piirteitä.
Sirénin mukaan suru on yhteiskunnassa muutenkin lähes tabu, hiljaiseksi vaiettu. Sen hoitaminen on siirretty pitkälti kirkon tehtäväksi, vaikka surevilla saattaa olla hyvinkin erilaisia tarpeita ja toiveita.
– Suruun liittyy tietynlaista epäsuoraa kommunikaatiota. Surijan on usein esimerkiksi suojeltava surultaan läheisiään.
Teatteri Kallion esitysten jälkeen Kajo-ryhmä alkaa kiertää sururyhmissä ja muissa vastaavissa vertaisryhmissä pääkaupunkiseudulla huhti-toukokuun aikana.
– Haluamme tavoittaa surevia ihmisiä näyttämällä, että omaa suruprosessia voi tutkia myös teatterin keinoin. Esityksen jälkeen voidaan keskustella sen herättämistä ajatuksista, Sirén sanoo.
Marja-Sisko Pohjolan mielestä surukokemuksia on hyvä jakaa muiden saman kokeneiden kanssa, vaikka jokaisella onkin oma suruprosessinsa. Hän itse tulee käsittelemään menetystään myös tanssia ja musiikkia yhdistävässä teoksessa, joka nähdään Kampin kappelissa toukokuussa.
Hiljaisuus ei vastaa Teatteri Kalliossa, Siltasaarenkatu 28, pe 5.4. klo 19 ja la 6.4. klo 14 ja 17. Esitys on maksuton, mutta paikka on varattava
etukäteen numerosta 040 540 7236,
sillä katsomopaikkoja on rajoitetusti.
Jaa tämä artikkeli: