Susanna ja Soppasunnuntai
Pata porisemaan. Agricolan kirkon alakerrassa häärivät Susanna Monni (oik.) ja Tiina Paloniitty. Isommalla porukalla yhdessä tehtyyn keittoon lisätään aina jokin erikoisuus: tilkkanen tryffeliöljyä, makunystyrät räjäyttävä salsasilmä tai kermaisen kuohkea yrttihattara.

Pata porisemaan. Agricolan kirkon alakerrassa häärivät Susanna Monni (oik.) ja Tiina Paloniitty. Isommalla porukalla yhdessä tehtyyn keittoon lisätään aina jokin erikoisuus: tilkkanen tryffeliöljyä, makunystyrät räjäyttävä salsasilmä tai kermaisen kuohkea yrttihattara.

Susanna ja Soppasunnuntai

Oletko kyllästynyt syömään yksin? Etkö osaa keittää? Tule yhdessä kokkaamaan ja syömään kestävän kehityksen keittoja!

Teksti Outi Reinola
Kuva Jani Laukkanen

Tärkeintä on yhdessä tekeminen ja yhdessä syöminen. Näin sanoo Soppasunnuntai-idean äiti Susanna Monni. Ison perheen kasvatti Leppävirralta tottui siihen, että ruokapöydässä oli 7–10 ihmistä.

Susanna huomasi, että kirkossa käy paljon yksinäisiä ja että on vaikea tutustua, jos ainoat yhdistävät tekijät ovat virsikirja ja penkkirivi. Samalla hän pohti sinkkutalouksien määrää Helsingissä: jokaisenko pitäisi kokata sunnuntairuoka yksin?

Susanna Monni toimii aktiivisesti mukana Tuomasyhteisössä, ja messun kehitystyössä asiat loksahtivat paikoilleen. Syntyi ajatus Soppasunnuntaista, jossa opeteltaisiin kokkaamaan yhdessä ja syötäisiin porukalla. Mukaan löytyi muita kiinnostuneita, joista Tiina Paloniitty on nykyään toinen keittovastaava.

Mikael Agricolan kirkko tarjosi tilat ja Helsinki Missio antoi pienen avustuksen. Ensimmäisenä sunnuntaina tammikuussa mukana oli 10 tekijää.

– Kyllä jännitti, tuleeko ketään paikalle, onko aineksia sopivasti ja ehditäänkö saada soppa ajoissa valmiiksi, Susanna Monni kertoo.

Sitten soppa ei suostunutkaan kiehumaan. Ammattikokkeja ei joukossa ollut, joten moni oppi löytyi vasta ”kantapään kautta”. Nyt tiedetään, että ennen kuin aloittaa vihannesten pilkkomisen, on laitettava vesi kiehumaan.

Agricolan kirkon alakertaan eli kryptaan ovat tervetulleita kaikki; keittotaitoa tai uskon laatua ei kysellä. Sopan teko alkaa puoli neljältä sunnuntaisin. Tekijöitä tarvitaan niinkin vaativiin tehtäviin kuin vihannesten pilkkominen.

Jokainen tekee mitä osaa ja joka kerta opitaan lisää. Yksi tietää yrteistä, toinen mausteista ja kolmas kattamisesta. Yhdessä tekeminen on kivaa, ja siinä tutustuu luontevasti uusiin ihmisiin.

Iloa keitontekijöille on tuottanut kokkien erilaisuus. Yhtenä pyhänä keittiössä hääri neljä 12–15-vuotiasta tyttöä ja poikaa.

– He olivat valtavan näppäriä! Kaikenlaiset ihmiset ovat tervetulleita, Susanna rohkaisee.

Omaa porkkanapussia ei kirkolle tarvitse tuoda, sillä Susanna ja Tiina käyvät etukäteen ostamassa tukusta ainekset. Keittojen teossa on myös ekologinen näkökulma. Käytännössä se tarkoittaa talvella linssi- ja papupohjaisia keittoja. On toinenkin periaate: keiton pitää olla hyvää.

– Suomalaiset luulevat linssi- ja papukeittojen olevan hankalia valmistaa, mutta me teemme vain helppoja. Ohjeet saa jokainen omakseen.

Kestävä kehitys on Susanna Monnille sekä työ että sydämen asia. Hän on opiskellut mikrobiologiaa ja ympäristönsuojelua sekä täydentänyt taitojaan kaupallisella tutkinnolla. Työkseen hän tekee yritysstrategioita kestävän kehityksen konsulttina.

– Ruokavalinnoillakin voi vaikuttaa. Onneksi yhä useammat ihmiset ja yritykset kiinnittävät huomiota tuotteen elinkaareen: miten raaka-aineet ja jätteet vaikuttavat ympäristöön, hän sanoo.

Keittoon lisätään joka kerta jokin pikku erikoisuus: joskus se on tryffeliöljyä, joskus makunystyrät räjäyttävä salsasilmä, joskus kermaisen kuohkea yrttihattara.

Parasta keittoideassa on se, että paikalle voi tulla vapaaehtoiseksi ruokailijaksikin. Soppaa tehdään 25 litran kattilallinen, josta riittää noin 60 syöjälle. Halutessaan voi maksaa 1–5 euron tarvikemaksun. Ja jos ei rahaa ole, saa syödä ilmaiseksi.

– Tämä on matalan kynnyksen juttu: maksat sen verran kuin voit ja osallistut siihen, mihin kykenet. Loput keitosta menee diakoniatyöhön, Susanna sanoo.

Tärkeä taito sopanteossa on biljardin peluu. Siihenkin ovat vapaaehtoiset tervetulleita. Nimittäin kun keitto kiehuu, jää odotteluaikaa.

– Totesimme, että olimme onnistuneet ihmisten yhteen saattamisessa, kun biljardipöydän luona kävi säpinä!

Toinen ilon pisara läikähti Susanna Monnin sydämessä, kun hän sivusilmällä huomasi, että muutama kokeilunhaluinen maistelija oli jatkanut kokeiluaan kirkossa. Ruokailu on ajoitettu niin, että siitä ehtii sopivasti messuun.

Susanna ja Tiina unelmoivat jo jatkosta. Soppasunnuntai on kokeilu, joka jatkuu maaliskuun loppuun asti. Jos mukaan löytyisi lisää organisoijia, sitä voitaisiin jatkaa.

Soppasunnuntait 30.3. asti Mikael Agricolan kirkon kryptassa,
Tehtaankatu 23. Keittoa saa tulla tekemään kello 15.30.
Yhteinen ruokailu kello 17–17.30.

Jaa tämä artikkeli: