Susirajalla
Kesällä tässä mainostettiin mansikoiden itsepoimintaa, mutta nyt peltoaukea sädehtii kevättalven hankikirkkautta. Jopa tie loistaa kuin posliinitarjotin. Se kutsuu kävelijää kumpuilevaan ja kaartelevaan uomaansa, kohden edessä kohoavaa metsänrajaa.
Ollaan Susirajalla. Näin humoristisesti on nimetty itäisessä Helsingissä, Östersundomin Gumbölessä sijaitseva noin kilometrin mittainen tie. Se ohittaa nuollen kauniin keltaisen maatalon ja vajannurkan vanhat maatalouskoneet. Hevoset käyskentelevät loimi päällä aitauksessa. Kohta tie sukeltaa metsään. Kummulla seisoo hirvenmetsästyksen jahtitorni, kuuset kantavat käpyjä. Sitten pilkottaa taas taloja.
Susivihasta ja salakaadoista on kohistu koko talvi. Karvalakkikabineteissa on tuumattu, että vain susirajan asukki voi jotain hukista ymmärtää. Niin tai näin, myös Helsingissä ollaan susirajalla. Sotungista, parin kilometrin päästä Östersundomista, on ilmoitettu susihavaintoja. Joitakin vuosia sitten suden komensi takaisin Sipoonkorpeen lampaista huolestunut maanviljelijä Göran Härmälä . Otus ymmärsi ruotsia: ”Lämna fåren i fred!” (HS 19.7.2006)
Susirajan rauhasta Sotungintielle palatessa pitää taas virittäytyä varovaisuuteen. Autot hujahtavat kapealla väylällä ohitse läheltä. Elämä on yhtä nonstop-riskiä, mutta salamaniskukin ihmiselle huimasti sutta roimempi vaara.
Marko Leppänen
Kerro meille paikasta, josta kannattaisi tehdä juttu: toimitus@kirkkojakaupunki.fi.
Jaa tämä artikkeli: