Suu mustikassa
Värikylpyohjaaja Marika Kaipainen ripottelee valkoisille akvarellipapereille mustikoita. Vauvat tutkivat uteliaina tummansinisiä marjoja ja alkavat rutistella niitä sormissaan. Tämähän käy aamupalasta! Pian joidenkin kasvot ja varpaat ovat aivan mustikassa.
Asetelma on erityisen kiehtova, sillä uusi ja vanha sukupolvi, vauvat ja vanhukset, kohtaavat värikylvyn merkeissä Roihuvuoren vanhustenkeskuksessa. Osa vanhuksista tulee paikalle rollaattorin tai keppien kanssa, jotkut pyörätuolissa.
Martti , 74 ja Marjatta Mikkonen , 65, ovat olleet katsomassa värikylpyä aikaisemminkin. Lapsissa heitä viehättää aitous ja teeskentelemättömyys. Pariskunta seuraa tiiviisti, kun vauvoille jaetaan papiljotteja, paksuja siveltimiä ja pihlajanmarjoista tehtyä jauhetta.
– Älä syö niitä, naurahtaa Martti vauvalle, joka kokeilee, miltä karhea muovipapiljotti kielen päällä ja ikenissä tuntuu.
Kun pariskunnan oma tytär oli pieni, värikylpyä ei tunnettu.
– On hienoa, että lapset voivat leikkiä väreillä ja käyttää mielikuvitustaan, aviopari tuumaa.
Vili Mäkelä ja Silja alkavat ryömiä toisiaan kohti, sillä täytyyhän vilkaista, mitä kaveri on saanut aikaan.
– He ovat niin sosiaalisia, että lähtevät luontaisesti toistensa töihin, Marika Kaipainen naurahtaa.
Taideterapeutiksi opiskelevan Marika Kaipaisen kiinnostus elintarvikkeisiin heräsi jo lapsena, kun ruoka ei aina maistunut ja lautaselle syntyi taideteos esimerkiksi perunamuusista ja kukkakaalista.
Värikylvyssä käytetään suomalaisia marjoja, kuten puolukkaa, mustikkaa, tyrniä ja pihlajaa kaikissa muodoissa, hyytelöinä, rouheena, soseena ja jauhoina, kuumana ja kylmänä. Maitotuotteita, kananmunaa ja suomalaisia viljoja ei käytetä, koska monet lapset herkistyvät niille.
– Ehdottomasti mieluisin materiaali on tumma kaakaojauhe. Se on pölymäistä, rasvaista ja ihanan tuoksuista. Kaakao ”käyttäytyy” aina eri tavoin, esimerkiksi vesi pakenee kuivan kaakaon päältä, toisaalta siitä saa pastamaisen rakenteen, jota voi maalata siveltimellä.
Elintarvikkeet ovat taiteenteossa erinomaisia siksikin,että ne ovat myrkyttömiä.
Ohjaaja sekoittaa vedestä ja perunajauhosta liisteriä, ja vauvat ryhtyvät heti kaivamaan seosta kulhoista ja levittävät sitä papereille. Välillä varpaatkin menevät kulhoon.
Kymmenen kuukauden ikäinen Hanna pötköttelee lattialla keltaisissa potkuhousuissaan ja tutkii tilannetta rauhallisena. Hän on kokeillut äitinsä Paula Vertainen-Zimmelin kanssa värikylpyä aikaisemminkin, mutta ei ole pistänyt vielä mitään suuhun.
– Ei Hanna vieläkään kovin vauhdikas ole, mutta välineet kiinnostavat jo. Kotona teimme kerran käsi- ja jalkapainallukset mustikasta, ja hän oli hyvin hämmästynyt.
– Mitäs tapahtuisi, jos painettaisiin siveltimellä litsaksi joku marja, äiti ehdottaa. Hannan kasvot sulavat hymyyn.
– Ai että, ne on veikeän näköisiä, suut mustikassa. Jos olisi kamera, niin nappaisin kuvan, toteaa pitkän uran lastentarhassa tehnyt punapuseroinen Eila Anttila , 81.
Vauvojen värikylpy on aisteja herättelevää leikkiä, jonka ideana on myös tukea vauvan ja vanhemman vuorovaikutusta.
Marjo Hentunen
Jaa tämä artikkeli: