Suufi etsii rakkauden polkua

"Jokainen on suufi syntyessään, kunnes ego tulee mukaan kuvioihin", suufilaisuuden opettaja Musa Dede sanoo. Kuvassa Dede asettaa kätensä suufilaiseen tervehdykseen. Oikea käsi sydämellä on tapa osoittaa kunnioitusta ja rakkautta. Seinällä roikkuvat rukoushelmet.

Suufi etsii rakkauden polkua

Istanbulilainen kahvila esittelee islamin version, johon törmää harvoin tiedotusvälineissä.

"Mielettömille, Jumalan miehille, ihmisille ekstaasissa ja rakastavaisille”, näillä sanoilla Istanbulin Balatassa sijaitseva Dervis Baba -kahvila toivottaa kävijät tervetulleeksi.

Kahvilan pihalla istuu värikästä väkeä. Vilkas keskustelu ja nauru täyttää ilman, nuori pariskunta polttelee vesipiippua. Sisällä suitsukkeen makea tuoksu sekoittuu turkkilaisen kahvin aromiin. Seiniä koristavat valokuvat ja maalaukset pyörivistä dervisseistä ja Koraanin lauseista.

Kattoon ripustettujen esineiden joukossa leijuu myös juutalaisuuden symboli Daavidin tähti.
 

Ihminen voi olla suufi tietämättä sitä itse."
- Musa Dede
 

Vapaaehtoisvoimin toimiva Dervis Baba -kahvila on yksi Rifai-suufijärjestön kokoontumispaikoista. Suufilaisuus on islamin mystinen suuntaus.

"Täällä käy suufilaisen tien kulkijoita, siitä kiinnostuneita ihmisiä ja myös heitä, jotka haluavat vain nauttia tunnelmasta. Kaikki ovat tervetulleita ja teelasin äärellä on hyvä keskustella syvällisistäkin asioista”, suufiopettaja Musa Dede sanoo.

Avara filosofia kiinnostaa

Lauantaisin Dede pitää kahvilassa avoimen luennon suufilaisesta filosofiasta. Luento vetää kahvilan täyteen väkeä. Avarakatseinen suufilaisuus kiehtoo erityisesti maallistuneita ja koulutettuja turkkilaisia.

Turkinjuutalaiseen perheeseen syntynyt Dede, aikaisemmalta nimeltään Lari Dilmen, kääntyi islamiin etsittyään ensin omaa henkistä tietään Intiasta ja koluttuaan läpi juutalaisuuden ydintä.

“Löysin suufilaisuudesta tien, jolla minun ei tarvitse kyseenalaistaa asioita koko ajan”, kymmenen vuotta suufilaisuutta harjoittanut Dede kertoo.

Myös antropologian opiskelija Gaye Nurmi päätyi suufilaiselle polulle etsinnän jälkeen. Häntä kiehtoi suufilaisuudessa ennen muuta vapaus.

“Täällä kukaan ei pakota minua tekemään mitään, vaan teen kaiken omasta halustani. Tarkoitus on opetella kuuntelemaan sisintään. Aikaisemmin pelkäsin menettäväni oman identiteettini, jos alkaisin seurata jotakin henkistä tietä”, Nurmi sanoo.

Suufimestari ei ole auktoriteetti

Suufilaista polkua seuraavan ihmisen tavoitteena on oman egon voittaminen, kuten monessa muussakin mystiikan suuntauksessa. Ego on suufien mukaan ainoa asia, joka erottaa ihmisen Jumalasta.

Matkalla suufia avustaa mestari, Sheikh. Hän on enemmän opettaja ja suunnannäyttäjä kuin uskonnollinen auktoriteetti.

Suufien mukaan sydämen tietoa ei voi opiskella kirjoista.

“Mestari ei anna ohjeita vaan siunauksia. Hän opettaa ilman sanoja pelkällä läsnäolollaan. Välillä saan vastauksen kysymyksiini edes esittämättä niitä”, Nurmi sanoo.

Sydämen tieto ja -viisaus korostuu suufilaisuudessa uskonnollisen dogmaattisuuden kustannuksella.

Islamiin kuuluvat päivittäiset rukoukset ja paasto ovat myös suufeille keinoja päästä lähelle Jumalaa, mutta eivät itseisarvo. Suufit etsivät henkilökohtaista jumalkokemusta ja ylistävät Jumalaa myös runojen, tanssin ja laulun kautta.

“Tärkeämpää kuin uskonnon ulkoiset merkit on oma sisäinen matka Jumalaa kohti, joka on jokaiselle erilainen”, Dede sanoo.

Mystikon tie ei tule kodin perintönä

Suufilaisuus ei periydy suoraan vanhemmalta lapselle, vaan jokaisen on itse sitouduttava kulkemaan mystikon tietä.

"Voit syntyä suufilaiseen perheeseen, mutta se ei automaattisesti tee sinusta suufia. Toisaalta ihminen voi olla suufi tietämättä sitä itse”, Dede selvittää.

Jos ihminen käyttäytyy suufilaisten arvojen mukaisesti, nöyrästi, rakastavasti ja on päässyt eroon egon painolastista, kyseinen ihminen on Deden mukaan suufi.

Suufilaisen mielenlaadun saavuttaminen on Deden mukaan kuin palaamista syntymässä saatuihin asetuksiin ja aikaan ennen erillisyyden kokemusta.

"Jokainen ihminen syntyy ilman egoa ja näin ollen jokainen on suufi syntyessään, kunnes ego tulee mukaan kuvioihin.”

Aikaisemmin monet suufit kulkivat kiertelevinä mystikkoina, dervisseinä, joilla ei ollut kotia tai omaisuutta.

Suufilaisen tien kulkeminen ei vaadi maallisen elämän hylkäämistä. Suufin tulisi kuitenkin heijastaa suufilaisia arvoja ympärilleen ja pyrkiä kohti parempaa ihmisyyttä arjen keskellä.

“Esimerkiksi omaisuutta ei tule kasata ja kerätä vaan sitä tulee olla sen verran, että tulee toimeen", Dede täsmentää.

Rituaali näyttää suuntaa

Tunnetuin suufimystikko oli persialainen runoilija Jalāl ad-Dīn Rumi, jonka runot rakkaudesta ja kaipuusta ovat levinneet ympäri maailman. Rumin runot heijastavat suufin tavoitetta, joka on ääretön rakkaus ja ykseys Jumalan ja koko luomakunnan kanssa.

Dualistisessa maailmassa ykseyden saavuttaminen vaatii kuitenkin aikaa ja kärsivällisyyttä. Tavoitteen muistamiseksi suufit kokoontuvat kerran viikossa zikr-seremoniaan.

Zikr tarkoittaa muistamista. Seremonia koostuu sanoista ja lauseista, joita toistetaan ensin hitaasti ja sitten nopeammin rummun ja tamburiinin säestyksellä. Dervissi Sule Aktarin mukaan seremonia auttaa ihmistä muistamaan, mihin hän on matkalla.

Suufilaisuus edustaa sellaista islamia, josta harvoin kuulee tiedotusvälineissä. Suufeille jihad ei tarkoita hyökkäystä toisin uskovia vastaan, vaan omaa sisäistä taistelua oman egon voittamiseksi. Suufit ovat aina suhtautuneet suvaitsevasti muihin uskontoihin.

"Tällä hetkellä maailmalla pitävät kovaa ääntä ääri-islamilaiset liikkeet. Itse olen sitä mieltä, että he ovat ymmärtäneet esimerkiksi jihadin käsitteen täysin väärin”, Dede sanoo.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: