Suuri evoluutio-keskustelu jatkuu
Jo kahdessa perättäisessä lehdessä (K&k 7.1. ja 14.1.) on tällä palstalla kirjoitettu evoluutiosta ja lajien synnystä. Mielenkiintoisia kirjoituksia molemmat, mutta mikä lienee totuus?
Tämän vuoden tieteiden päivän aiheena oli evoluutio. Yhden luennon aikana esitelmöitsijä näytti kahta kuvaa. Toisessa kuvassa oli susi sekä pari koiraa, ja toisessa sekä ylä- että alarivillä kolme sammakkoa.
Ensimmäisestä kuvasta todettiin, että koirat polveutuivat sudesta. Toisen kuvan tarkoitus oli osoittaa, että ylärivin sammakot, jotka muistuttivat erehdyttävästi kohdallaan olevia alarivin sammakoita, olivat kaikki samaa lajia, vaikka elivätkin toisistaan täysin erilaisissa olosuhteissa ja olivat enemmän alarivin sammakoiden kuin toistensa näköisiä. Muistaen yli 50 vuotta aiemmin saamani opetuksen, kysyin luennoitsijalta, mitkä ovat nykybiologian kriteerit sille, milloin laji muuttuu toiseksi tai milloin ylipäänsä on kyseessä eri laji. Vastaus oli yllättävä: Sitä ei oikeastaan tiedetä. Tiedemiehillä on asiasta hyvinkin poikkeavat näkemykset, mutta kyllä yksi kriteeri on edelleen ”muuliteoria”.
Herää kysymys: Mitkä lienevät evoluutioteorian todelliset perusteet, kun vieläkään, Darwinin 200-vuotissyntymäpäivävuonna, tiedeyhteisö ei ole yksimielinen edes eri lajien synnystä? Onko kysymys vain tiedeuskosta vai mistä? Itse pidän evoluutioteoriaa oikean suuntaisena, mutta paljon on kyseisessä teoriassa vielä aukkoja, jopa ihan perusteissa.
Kristitty, muttei kreationisti
Timo-Matti Fahmy arvioi (K&k 28.1.), että ”kristinuskossa keskeistä ei ole, onko Jumala luonut maailman vai saiko se alkunsa alkuräjähdyksestä”. Tähän kysymykseen voi vastata vastakysymyksellä: Mikä sitten sai aikaan alkuräjähdyksen? Sattumako? Mikä tahansa pikkupamaus se ei suinkaan ollut, jos kerran juuri sitä pidämme koko tuntemamme maailman lähtökohtana.
Kirjoittaja toteaa myös, että ”monet kristityt vastustavat ajatusta evoluutiosta eli siitä, että eläinlajit muuttuvat aikojen kuluessa toisiksi”. Tätä vastustavat kuitenkin vain ne, jotka perustavat luomisopin Raamatun nimenomaiseen kirjaimelliseen kertomukseen. Mutta itse evoluutio ei ole mikään erhepäätelmä. Luomistapahtuman ei ole tarvinnut olla mikään hokkuspokkus-ilmiö. Kysymys on vain siitä, onko ollut suunnittelua ja valvontaa, vai onko kaikki vain sattumaa.
Harry Blässar
Mauri Eronen (K&k 7.1.) ja Kaisa Tuuli Lawson (K&k 14.1.) kirjoittivat evoluution piirteistä. Jäin ihmettelemään, mitä he kertoivat varsinaisesti lajien tai lajin ominaisuuksien synnystä. Kukaan ei varmasti kiistä evoluution pääpiirteitä, eli että geenimutaatioita tapahtuu ja että tämän hetkisessä maailmassa ”hyvin” pärjäävät geenit jatkavat elämäänsä uudessa jälkeläisessä. Teoria vaikuttaa hyvältä ja järkevältä, mutta mitä unohtui välistä? Miten nämä ”hyvät” geenit syntyvät, sillä suurin osa mutaatioista on informaatiota tuhoavaa, eli ei luo mitään uutta vaan tuhoaa vanhaa.
En kuitenkaan väitä, ettei tällaisesta lajin kannalta hyvästä mutaatiosta löydy esimerkkejä. Tulee ensimmäisenä mieleen valitettava esimerkki: MRSA-bakteeri. Kuitenkin, jos verrataan MRSA-bakteerin antibioottiresistenssin antaman geneettisen mutaation eroa esimerkiksi mutaatioihin, jotka mahdollistaisivat elimen tai raajan, ero on enemmän kuin yöllä ja päivällä. Erosen mainitsema kumuloituminen tietysti mahdollistaisi tällaisen kompleksisen uuden ominaisuuden muodostumisen, mutta kaikkien välimutaatioiden, jotka rakentavat tätä uutta mahtavaa lajin ominaisuutta sukupolvesta toiseen, on oltava elinkelpoisia ja jopa lajitovereitaan etevämpiä. Eli edellytyksenä on tuplaonnistuminen yhdellä satunnaisella mutaatiolla.
Kaikista surullisinta on kuulla, kun lajien kehittymistä ja syntyä evoluution mekanismin mukaisesti perustellaan usein sillä itsellään. Eli ensin piirretään hierarkkinen puu, jonka juuressa on alkulima ja josta puun oksat eli lajit lähtevät rönsyilemään. Tämän jälkeen oksille heitellään lajeja oletettujen sukulaissuhteiden mukaan ja niinpä meillä on todiste evoluutiosta! Mutta missä välissä lajista tuli toinen? Ja ennen kaikkea, miten? Mitä erittäin samankaltainen perimä simpanssin ja ihmisen välillä oikein todistaa? Ehkä sen, että tarvittiin prosentuaalisesti vähän mutaatioita koko geneettisessä perimässä (genomissa), jotta lajista tuli toinen. Tai sitten se ei todista yhtään mitään. Mielestäni jälkimmäinen vaihtoehto on oikea näiden todisteiden valossa.
Pidän itseäni tieteen ihmisenä, mutta minua joskus ihmetyttää tieteen teorioiden nieleminen purematta, varsinkin evoluutioteorian osalta. Evoluutio tuntuu loogiselta ja toimivalta, eli niinhän sen on mentävä, mutta kun vaadittaisiin muutakin kuin mutu-tuntumaa ja se, että opettaja sanoo, että näinhän se on. Omasta mielestäni elämän palikat ovat niin erikoisia ja monimutkaisia, että evoluution taustallakin voi olla jotain aivan muuta kuin mitä osaamme tai uskallamme yksinkertaisessa mielessämme kuvitella. Eli olkaamme skeptisiä teorioita kohtaan ja ennen kaikkea avoimia uusille vastaaville.
Jaa tämä artikkeli: