Risto Hiltunen, Sari Ijäs ja Mikko Ristimäki saavat vapaaehtoistyöstä hyvää mieltä.
Suurisydämiset
Risto Hiltunen, Sari Ijäs ja Mikko Ristimäki ovat työelämässä, mutta löytäneet myös tapansa tehdä vapaaehtoistyötä.
Mikko Ristimäki oli jo jonkin aikaa miettinyt uutta harrastusta, joka tuottaisi iloa myös muille. Hän kuuli Hämeenkylän seurakunnan Kyläsepot-toiminnasta ja päätti lähteä mukaan.
Kyläsepot tekevät kodin pieniä kunnostus-, huolto- ja ylläpitotöitä sekä auttavat esimerkiksi ripustamaan taulun seinään, kokoamaan lipaston tai luomaan lumet. Ammattilaisten töitä he eivät tee, vaan kertaluontoisia keikkoja, joihin ei tarvita koulutusta.
– Olen ollut jyrsimässä kasvimaata ja leikkaamassa pensasaitaa. Kasvimaan jyrsimisestä minulla ei ollut aiempaa kokemusta, mutta onneksi oli toinen kyläseppo mukana, joka näytti, miten homma hoituu, Ristimäki kertoo.
Ristimäki sanoo pitävänsä käsillä tekemisestä. Hän asui aiemmin Nummi-Pusulassa ja teki siellä yläaste- ja lukioiässä talonmiehen hommia.
– Hiekoitin pihaa, ajoin nurmikkoa ja olin apuna viemäreiden avaamisessa. Sosiaalista kanssakäymistä tuli siinä sivussa. Ihmisten kanssa oli kiva jutella.
Maaseudulla oli Ristimäen mukaan erilainen meininki kuin pääkaupunkiseudulla. Ihmiset auttoivat toisiaan. Samanlaista ilmapiiriä hän haluaa luoda myös Vantaalle.
– Saan mukavan mielen, kun pääsen auttamaan jotakuta. Yksikin ihminen, jonka luona kävin, oli varautunut maksamaan, vaikka kyläsepot auttavat aina ilmaiseksi. Tuntui hienolta nähdä hänen yllättynyt ja kiitollinen ilmeensä, kun sain sanotuksi, että kyllä tämä kahvikupillinen on tosiaan ihan riittävä palkka tehdystä työstä.
Ristimäki työskentelee koneistajana ja hänellä on pienet lapset. Vapaaehtoistyölle löytyy aikaa, vaikka joskus siinä on vähän sovittamista.
– Perhe on tietysti etusijalla, ja jos ei kerkeä, niin sitten ei kerkeä. Onneksi on aina myös muita, jotka voivat ottaa keikan vastaan, jos en itse pääse.
Piristäviä tapaamisia puolin ja toisin
– Meidän nuorempien tehtävänä on luoda vanhusten elämästä niin miellyttävää kuin mahdollista. He ovat elämäntyönsä tehneet, sanoo Sari Ijäs, joka tekee vapaaehtoistyötä Tikkurilan seurakunnassa.
Hän käy tapaamassa vanhusta, joka tuntee ajoittain olonsa yksinäiseksi. He tapaavat noin joka toinen viikko. Usein he vain juttelevat, mutta käyvät joskus myös kävelyllä tai Jumbossa.
– Meitä on usein luultu äidiksi ja tyttäreksi. Olemme niin samanoloisia, Ijäs kertoo.
Ammatiltaan Ijäs on lähihoitaja ja työskentelee vanhainkodissa. Työ on melko kiireistä vuorotyötä ja usein on tunne siitä, että ei ole tarpeeksi aikaa jutella vanhusten kanssa.
– Vapaaehtoistyöntekijänä minulla on aikaa kuunnella.
Ijäs ei koe, että vapaaehtoistyö veisi voimia leipätyöltä.
– Päinvastoin. Asun yksin, joten vapaaehtoistyö tuo hyvää täytettä päiviin. Sitä paitsi vanhus, jota tapaan, on niin hauska ja huumorintajuinen, että meillä on tosi hauskaa yhdessä. Minulle tapaamiset hänen kanssaan ovat piristäviä.
Ajatus vapaaehtoistyöstä syntyi kirkkokäynnillä. Ijäksellä on ollut tapana käydä kirkossa iäkkään naapurinrouvan kanssa ja kerran kirkolla kerrottiin vapaaehtoistyöstä. Ijäs otti kaavakkeen, jossa sai ilmoittautua tehtäviin. Aluksi hän epäili, löytyykö vapaaehtoistöitä myös vuorotyötä tekevälle, mutta niitä löytyi.
– Ensimmäisen kerran kävin tapaamassa vanhusta noin kaksi ja puoli vuotta sitten. Vapaaehtoistyön koordinaattori Päivi Mäkinen tuli silloin mukaan ja kävimme yhdessä läpi toiminnan pelisäännöt.
Ijästä huolettaa se, että niin moni vanhus on yksin. Hän toivoo, että vapaaehtoistyöhön vanhusten pariin tulisi ihmisiä, joilla on avoin mieli ja halu kuunnella.
– Tässä mennään toisen ehdoilla. Oman edun tavoittelijoille vapaaehtoistyö ei sovi.
Kirkolla kuin kotonaan
Hakunilalaiselle Risto Hiltuselle vapaaehtoistyö on ollut tapa kokea yhteisöllisyyttä ja tutustua alueen ihmisiin. Samalla monet kotiseurakunnan työntekijät ovat tulleet tutuiksi.
– Heidän suhtautumisensa vapaaehtoistyöntekijöihin on arvostavaa ja kannustavaa, Hiltunen arvioi.
Hiltunen on ollut vapaaehtoisena vahtimestarina kirkolla ja pari kertaa auttamassa kirkkokahvitarjoilussa messun jälkeen. Hän on ilmoittanut voivansa tarpeen vaatiessa toimia myös messuavustajana. Lisäksi hän on seurakuntaneuvoston varajäsen.
Into vapaaehtoistyöhön tuli Länsimäen kirkolla kokoontuvassa miesten piirissä. Moni ilmoittautui Yhteisvastuu-kerääjäksi. Myös Hiltunen oli mukana jonkun kerran, mutta alkoi sitten miettiä, mitä muuta voisi tehdä. Hän kävi vapaaehtoistyöstä kertovassa tilaisuudessa kuulemassa eri vaihtoehdoista.
– Ajattelin, että voisin tehdä jotakin sellaista, jota voi tehdä silloin kuin itselle sopii.
Hiltunen työskentelee hallintolakimiehenä. Hän ei koe, että ajan löytäminen vapaaehtoistyölle olisi vaikeaa, varsinkaan nykyisessä elämänvaiheessa kun kolme lastakin ovat jo aikuisia.
– Ei minulla ole tähän kauheasti aikaa mennyt. Sitä paitsi koen, että tämä on hyvää vastapainoa leipätyölle. Saa tehdä jotakin hyvin konkreettista.
Iltavahtimestarivuoroilla Hakunilan kirkolla on ollut mahdollisuus tavata myös muita vapaaehtoistyöntekijöitä.
– Ihmiset, jotka ovat vapaaehtoistehtävissä, ovat kirkolla kuin kotonaan. Yhteiseltä kodilta se minustakin tuntuu, Hiltunen sanoo.
Vapaaehtoistyötä hän suosittelee erityisesti sellaisille ihmisille, jotka haluavat toimia seurakunnassa sekä tutustua ihmisiin ja alueeseen.
– Vapaaehtoistyössä on erilaisia tehtäviä, jokaiselle varmasti löytyy joku sopiva.
Hiltunen uskoo, että hänet tapaa kirkolla vielä vuosienkin päästä.
– Kymmenen vuoden sisällä vapaudun työelämästä. Olen ajatellut, että silloin voisin tehdä vapaaehtoistyötä myös päivisin.
Katso video vapaaehtoisen päivästä Olotila-kahvilassa:
https://www.youtube.com/watch?v=NXk6WeajeCg
- Vapaaehtoisten sunnuntai 15.9. Seurakuntien vapaaehtoiset siunataan messuissa, joiden jälkeen on kirkkokahvit. Messut Hämeenkylän, Korson, Myyrmäen ja Rekolan kirkoissa klo 10 sekä Hakunilan ja Pyhän Laurin kirkoissa klo 12.
Jaa tämä artikkeli: