Suvaitse, vaikka syrän märkänis?
Olisi mukavaa olla kiva kaikille. Koulutuskin sitä jotenkin tuntuisi edellyttävän, ja suvaitsevaisuuden opetetaan olevan arvo sinänsä. Onko se?
Pitäisikö kritiikittä kaikista elämänkatsomuksista, uskonnoista ja kulttuureista sekä näiden sisältämistä tavoista ajatella, että ne ovat yhtä hyviä kuin mikä tahansa muukin? Tällaiseen selkärangattomuuteenko minut ja meidät on kutsuttu?
Minä en usko, että on niin, ja lukemani mukaan eräs galilealainen puusepän poikakin oli melko kärkäs suustaan. Kun näkemyseroja syntyi, saattoi siinä tiimellyksessä muistaakseni joskus joku pöytäkin kaatua. Oletan siis, ettei minunkaan tarvitse pyrkiä olemaan suvaitsemisautomaatti.
Harri Eerikäinen
diakoni
Jaa tämä artikkeli: