Suvikeskustelua eräästä virrestä

Suvikeskustelua eräästä virrestä

Ihmisoikeusasiantuntija Martin Scheinin katsoo perustuslakiblogissaan (3.4.), että eri uskontokuntien passiiviset symbolit voivat kyllä olla kouluissa näkyvillä, kunhan opettajat eivät kiinnitä niihin oppilaiden huomiota. Niinpä suvivirrenkin kaksi ensimmäistä säkeistöä voisivat hänen mielestään soida koulujen kevätjuhlassa ”näkymättömän käden painettua play-nappia”. Siis oikeaoppisesti tunnustuksettoman kevätjuhlan toteuttamiseen tarvittaisiin peräti tuonpuoleisia voimia?

Lauri Lehtimaja

Mielestäni ihmisten pitäisi tehdä maailmankatsomuksensa perustaa koskevat ratkaisunsa mahdollisimman informoidusti. Tähän tarvitaan tietoa eri vaihtoehdoista, uskonnollisista ja uskonnottomista. Näin ollen pidän hyvänä sitä, jos ihminen kasvuvaiheessaan joutuu altistumaan erilaisille maailmankatsomuksille ja jopa kyseenalaistamaan omansa. Mielestäni koulu voisi ottaa nykyistä aktiivisemmankin roolin tällaisessa altistamisessa.

On pelkästään hyvä juttu, jos esimerkiksi muslimien ja ateistien lapset altistuvat koulussa kristinuskolle, mukaan lukien Suvivirsi kevätjuhlassa. Huolestuneempi olenkin siitä, että kristittyjen lapset eivät altistu muille uskonnoille samassa mittakaavassa. Suomalaisessa yhteiskunnassa kristinusko on kuitenkin näkyvämmässä asemassa kuin muut uskonnot, ja kristityssä kodissa kasvava lapsi voi kasvaa pitämään kristinuskoa ainoana varteenotettavana vaihtoehtona. Avarakatseiseksi kasvamista tällainen tuskin tukee.

Olenkin sitä mieltä, että kouluissa ei tule luopua uskonnollisesta sisällöstä, mutta sitä tulee saada mukaan laajemmin myös muista uskonnoista ja maailmankatsomuksista kuin kristinuskosta. Tässä ei mielestäni riitä yksi hindulainen aamunavaus vuodessa, vaan kristinuskon on oltava määrällisesti samalla viivalla muiden maailmankatsomusten kanssa, uskonnottomia vaihtoehtoja unohtamatta. Pitäisin hyvänä, jos koulujen aamunavauksissa soitettaisiin aika-ajoin saatanallista metallimusiikkia.

Tuomas Korppi

filosofian tohtori

Aktiivisena ja huolestuneena kansalaisena haluan antaa muutaman vinkin erilaisille lainvalvojille lauluista, joiden sanoma herättää kysymyksiä. ”Ma oksalla ylimmällä”. Miten vanhemmat ovat voineet sallia pienokaisensa menemisen noin vaaralliseen paikkaan? Miten tilanteen vaara on ennakoitu? ”Mä joka päivä töitä teen”. Mitä tästä totuudesta ajattelee työtön tai ihminen, joka vilpittömästi etsii työtä?

Entä ”Et voi tulla rajan taa”? Miten laulun sanoma rajoittaa globaalia liikkuvuutta? Mitä ajatteleekaan pakolainen, joka maan rajalla kuulee ensimmäistä kertaa elämässään sanat tullimiesten soittimesta? ”Piiri pieni pyörii, lapset siinä hyörii”. Mikä on sellaisen lapsen tilanne, joka ei alkuunkaan tiedä, kumpaan suuntaan pitäisi pyöriä? Tai lapsi joka ei vammansa vuoksi pysty pyörimään taikka hyörimään? ”Mustat silmät”. Unohtavatko nämä sanat näkövammaisen, joka kulkee joukossamme mustat lasit silmillään? Entä kanssasisaremme tai -veljemme, joka on tahtomattaan joutunut väkivallan kohteeksi?

Risto Alaja

Jaa tämä artikkeli: