Suvivirren aika
Suvivirsi kuuluu suomalaiseen äänimaisemaan kevään ja kesän taitekohdassa. Se soittaa herkkiä kieliä suomalaisen sielussa. Siihen liittyy hyviä tuntoja ja hyviä muistoja. Yhdellä jos toisella kostuu silmäkulma virttä kuullessa ja laulaessa. Siinä on aavistus aukeavasta kesästä ja kaipaus kohti Korkeampaa. Sanalla sanoen Suvivirsi on hieno kristillinen perinne.
Suvivirsi liittyy suomalaisten mielissä erityisesti koulun kevätjuhliin. Viime vuosina sen laulamisesta kouluissa on väännetty paljon. Helsingin seurakunnat eivät halua jäädä kiinni tähän vänkäämiseen. Hienoista perinteistä kannattaa pitää kiinni. Ne kantavat elämää, liittävät vuosia ja sukupolvia ehjiin ketjuihin. Vänkäämisen sijaan Helsingin seurakunnat luo Suvivirren ympärille uutta perinnettä.
Perinteisesti jo toista kertaa Helsingin kirkoissa vietetään Suvivirren sunnuntaita toukokuun viimeisenä pyhäpäivänä. Kaikissa messuissa ja muissa jumalanpalveluksissa veisataan tuo arkkiveisu. Lisäksi useimmissa seurakunnissa kokoonnutaan muutenkin laulamaan yhdessä kesäisiä lauluja. Yhteinen laulaminen yhdistää meitä toisiimme ja Jumalaamme. ”Mun sieluni sä liitä, myös äänes kuorohon, ja armon Herraa kiitä, kun laupias hän on”.
Ihan uusi perinne on Stadin yhteinen suvivirsi, joka kajahtaa ensi kertaa Kampin Narinkkatorilla vanhanajan koulun päättymisen päivänä 31.5. Jos tapahtuma saa hyvän vastaanoton, se toistetaan ensi vuonna ja ehkä tästä eteenpäin maailman tappiin asti. Kun Stadissa ollaan, veisataan myös stadiksi: ”Jo pukkas glaiduu aikaa.”
Helsingin seurakunnat haluavat myös haastaa Suvivirrellä. Väitetään, että meillä on maailman parhaat kouluolot. Kaikkialla asiat eivät ole yhtä hyvin. Helsingin seurakunnat ovat yhteistyössä Kirkon Ulkomaanavun kanssa rahoittamassa koulujen jälleenrakennusta maanjäristyksistä kärsineessä Haitissa. Suvivirsikampanjalla haastetaan yksityiset lahjoittajat mukaan tähän työhön.
Haaste lähtee myös muualle maahan. Olisiko Suvivirren sunnuntaista, kesäisistä yhteislauluista ja niihin liittyvistä koulunrakennuskampanjoista perinteeksi muuallakin? Ja löytyisikö muualta maasta sananiekkoja, jotka viäntäisivät Suvivirttä paikallisille murteille.
Seppo Simola
päätoimittaja
Jaa tämä artikkeli: