Suvivirsi soikoon aina!

Suvivirsi soikoon aina!

Harry Blässar kirjoittaa edellisessä Kirkko ja kaupungissa ateistien aggressiivisuudesta (K&k 2.4.). Olen itsekin ihmetellyt jo pitkään näitä ateistien ja muiden uskontojen ”harrastajien” vaatimuksia poistaa koulujen kevät- ja joulujuhlista suomalaiset perinteet, kuten suvivirren laulaminen. Se kuuluu meidän kulttuuriimme ja sen juuret juontavat jo 1700-luvulle, jolloin Ruotsissa laulettiin tätä suvivirttä kiitoslauluna monien nälkävuosien jälkeen, nälkävuosien, joina kuoli tuhansia ihmisiä. Tämä oli silloin todellakin kiitoslaulu, kun vihdoin oli tullut lämmin kesä, ja laiho laaksoissa vihannoi.

Olen hyvin surullinen siitä, että ateistien lapset eivät saisi kuunnella ja laulaa suvivirttä koulun päätösjuhlassa, vaan joutuisivat siirtymään ulos siksi aikaa. Miten vanhemmat voivat riistää lapsiltaan tämän kauniin koulumuiston. Eivät lapset voi vielä tietää, mitä he tulevaisuudessa haluavat, eihän ateistien lapsista välttämättä tule ateisteja, onhan heillä oma järki ja oma ajatusmaailmansa. Lasten on annettava aikanaan itse päättää omasta vakaumuksestaan.

Meillä on oikeus elää omien kulttuuriperinteittemme mukaisesti, ”maassa maan tavalla”. Emme voi romuttaa omia perinteitämme maahanmuuttajien emmekä ateistien takia. En ole koskaan vielä kuullut, että suvivirren laulamiseen tai sen kuuntelemiseen olisi joku sairastunut. Ja jos ei voi olla silloin juhlassa mukana, niin kaikissa juhlasaleissa on kyllä ovikin.

Anne Suomela
OTM, Helsinki

 

Jaa tämä artikkeli:

Minuutissa mystikoksi

Villi city