Jo lapsena Kaisa Halme oppi, että Jumala on suuri ja ihminen pieni.
Sydämeen syöpyi mummon rukous
Uskon asioissa riittää ihmeteltävää yhä, sanoo seitsemänkymppinen Kaisa Halme.
Kaisa Halme muistaa hyvin lapsuutensa hengellisen avainkokemuksen.
– Olin yötä äidinäitini luona Nivalassa. Heräsin yöllä siihen, että hän istui sängyssä ja luetteli kaikkien sukulaisten nimiä. Hänellä oli yhdeksän lasta ja muutenkin suuri suku. Meitä serkuksia oli lopulta neljäkymmentä.
– Tajusin, että mummo rukoili. Olin silloin alle kouluikäinen. Muistan vieläkin huoneen, missä se tapahtui. Kokemus on syöpynyt sydämeeni. Se kertoo, kuinka yksinkertaista on puhua Jumalalle.
Rukoilemisesta tuli Kaisa Halmeelle uskonelämän ykkösasia. Kun hän opiskeli yliopistossa teologiaa, hän alkoi kokoontua rukouspiireihin ystäviensä kanssa. Myöhemmin hän on ollut suunnilleen aina jonkinlaisessa rukous- tai raamattupiirissä tai niiden yhdistelmässä.
Kouluvuosinaan Kaisa Halme kertoo olleensa hiljainen ja ujo maalaistyttö. Äidinkielen esitelmänsä aiheeksi hän valitsi lähetystyön. Päälähteenä oli Nuorten lähetyslehti, joka antoi hänelle enemmän ajattelemisen aihetta kuin koulupäivän jälkeen pidetyt rippikoulutunnit.
Vähitellen Kaisa alkoi olla sitä mieltä, että hän lähtee ulkomaille lähetystyöhön.
Kaisa Halme ja hänen miehensä Erkki Halme työskentelivät 25 vuotta lähetystyössä Angolassa. Maan sisällissodan aikana he olivat välillä pitkään Suomessa, ja Kaisan työpaikka oli Kirkon lähetystyön keskuksessa.
Nykyään hän on eläkkeellä ja käy miehensä kanssa Myyrmäen kirkolla kokoontuvassa rukouspiirissä. Muistin tueksi piirillä on paperilla lista seurakunnan työntekijöistä, lähetystyöntekijöistä ja nimikkokohteista. Halmeet käyttävät listoja myös pariskunnan yhteisissä tai henkilökohtaisissa rukouksissa.
– Rukoillessani kierrän lenkin kartalla. Käyn aivan kuin kylässä eri puolilla maailmaa asuvien ihmisten luona. Siten minun ei tule heitä ikävä. Ja sitten kun pitkästä aikaa tavataan, tuntuu kuin olisi juuri tavattu.
Kaisa Halmeen mielestä rukoilemisen ei tarvitse olla mitään korulauseita, vaan arkista, konkreettista puhetta. Tästä hyvä esimerkki on Halmeiden angolalaisen työtoverin matkarukous: Herra, kulje tämän auton edellä ja takana, molemmilla sivuilla sekä ylä- ja alapuolella. Amen.
– Angolan sisällissodan aikoina miinavaara oli todellinen, metsästä saatettiin ampua ja yläpuolelle saattoivat ilmestyä pommikoneet.
Mummon rukousten lisäksi Kaisa Halmeen lapsuuteen kuuluivat myös pyhäkoulu ja körttiseurat.
– Oli luonnollista käydä vanhempien kanssa seuroissa. Ketään lapsista ei koskaan viety väkisin. Seuroissa minulle muodostui yleiskäsitys Jumalasta. Opin, että Jumala on suuri ja ihminen on pieni. Vähitellen, hiljaisesti ja kenenkään tietämättä, minulle syntyi myös henkilökohtainen suhde Jumalaan.
Pyhäkoulussa Kaisa löysi rakkauden Raamattuun. Eri taloissa kiertäneessä pyhäkoulussa vuorotteli kaksi miespuolista pyhäkoulunopettajaa.
– Myöhemmin olen ymmärtänyt, että toinen oli körttiläinen ja toinen vanhoillislestadiolainen. Molemmat suhtautuivat lämpimästi lapsiin, eikä heidän ja heidän opetustensa välillä tuntunut mitään jännitteitä tai ristiriitoja.
– Jossain vaiheessa odottelin, että saisin oman Raamatun. Se ei toteutunut, ennen kuin vihjaisin asiasta. Rahat olivat sen verran tiukalla.
Suhteesta Raamattuun tuli mutkaton.
– Se, että Raamatussa voi olla ristiriitaisia asioita, ei ole minulle ongelma. Raamattu ei ole minulle pakkopaita, vaan lähde, josta löytyy aina uutta, Kaisa Halme sanoo.
Kaisan käydessä oppikoulua siellä toimi uskonnollinen teinikilta. Monet nuoret kävivät myös teinipäivillä. Kaisa Halme muista vieläkin puheen, jonka piti silloinen teini ja myöhempi kansanmusiikin professori Heikki Laitinen.
– Heikki teki selväksi, että uskossa pääasiat ovat pääasioita ja sivuasiat sivuasioita. Oivalsin, että on aivan sama, onko joku helluntailainen, körttiläinen vai lestadiolainen. Pääasia on Jeesus.
– Näkemyksestä oli hyötyä Angolassa. Opetin Raamattua pappiskurssilaisille, jotka saattoivat kuulua viiteentoista eri tunnustuskuntaan. Oli tärkeätä tunnistaa yhteinen ydinasia ja samalla kunnioittaa toisten erilaisuutta.
Samalta pohjalta Kaisa Halme ryhtyy vetämään neljättä kertaa Alfa-kurssia. Myyrmäen kirkolla pidettävän kurssin alustuksia tehdessään hän kertoo oppineensa uutta Pyhästä Hengestä.
– Kurssilla on yhtenä aiheena Pyhällä Hengellä täyttyminen. Se kuulosti minusta aluksi oudolta, mutta olen oppinut, että Pyhä Henki on läsnä oleva Jumala, se joka on meidän kanssamme. Voi hyvin puhua myös Pyhän Hengen täyteydestä, ei sitä tarvitse pelätä.
Alfa-kurssi maanantaisin 16.9.–18.11. klo 18.30–20.30 Myyrmäen kirkolla ja la 26.10. klo 9–17 Kivistön kirkolla. Ilmoittautumiset Kaisa tai Erkki Halmeelle p. 050 326 2882 tai 050 573 8532 tai erkki.halme@elisanet.fi.
Jaa tämä artikkeli: