Sydämeeni joulun teen
Mistä ei voida puhua, siitä on vaiettava. Näin lausui aikoinaan Ludvig Wittgenstein, yksi viime vuosisadan merkittävimmistä filosofeista. Hänen mukaansa ei pitäisi puhua sellaisista asioista, joista ei voida sanoa mitään täsmällistä ja tarkkaa, havainnoitavaan todellisuuteen perustuvaa. Niinpä esimerkiksi uskosta tai uskonnosta ei oikeastaan pitäisi puhua lainkaan.
Toivontuottajien Jouluradiossa Wittgensteinin sanat on väännetty hiukan toiseen muotoon: Mistä ei voida puhua, siitä on laulettava. Usko ei ole ensisijaisesti pään vaan sydämen asia. Ihminen ei koe sitä pelkästään järjellään, vaan koko olemuksellaan, ajatuksillaan ja tunteillaan. Siksi musiikki ja muu taide ovat, jos eivät aivan uskon sisaruksia, niin serkkuja ainakin.
Kirkon elämässä musiikin voima nähdään joulun alla monessa muussakin kuin joka vuosi suosiotaan kasvattaneessa Jouluradiossa. Säveliin puettu joulun sanoma koskettaa sydämiä niin yhteislaulutilaisuuksissa kuin konserteissa. Toinen toistaan upeampien kuorojen joulukonsertit ovat jo perinteeksi muodostunutta ohjelmaa monissa perheissä. Myös yhä useammat yksittäiset artistit ovat huomanneet kirkkojen ja joulumusiikin yhdistelmän vetovoiman.
Luterilaista kirkkoa kutsutaan Sanan kirkoksi. Tämä tarkoittaa syvimmillään sitä, että meillä viime kädessä nojataan Jumalan Sanaan. Käytännössä se kyllä turhan usein merkitsee, että luotetaan puheen voimaan, vaikka sen mahdollisuudet koskettaa ihmisten sydämiä ovat rajalliset.
Yhtä hyvin luterilaista kirkkoa oikeastaan voisi kutsua musiikin kirkoksi. Ihan tilastojenkin mukaan meillä kokoonnutaan kirkkoihin yhtälailla sävelen kuin sanankin kuuloon. Musiikkiin myös panostetaan paljon. Kirkolla on palveluksessaan, ainakin suurissa kaupungeissa, toinen toistaan lahjakkaampia muusikkoja. Tosin monien mielestä kirkon musiikkitarjonta voisi olla monipuolisempaa.
Armahdetaan nyt silti vähän pappejakin. Kyllä heidänkin puheistaan joskus voi poimia sellaisia kultajyviä, jotka käyvät ihon alle, ihan sydämiin asti. Mutta silloin he eivät jääkään esitelmöimään pään tasolle, vaan lähestyvät runoutta. Se sitten taas on, jos ei nyt ihan musiikin sisar, niin serkku ainakin.
Seppo Simola
Päätoimittaja
Jaa tämä artikkeli: