Ainainen ikävä. Palestiinalaisten ystävien vieraanvaraisuus ja avoimuus ovat tehneet Anna Palméniin lähtemättömän vaikutuksen. Kuva: Raisa Kaarto
Sydän Palestiinassa
Anna Palmén pakkaa jälleen laukkujaan. Edessä on muutto kolmeksi kuukaudeksi Palestiinaan työharjoitteluun UNESCO:n mediatoimistoon. Lähtö ei jännitä, koska alueesta on tullut toinen koti.
Mikä saa nuoren naisen pakkaamaan kotimaassaan tavarat pahvilaatikoihin ja lähtemään Palestiinaan yhä uudelleen?
”Taasko sä lähdet, älä mene, miksi sun pitää…?” olivat kysymyksiä, joita helsinkiläinen freelancetoimittaja Anna Palmén, 27, kuuli yli viisi vuotta sitten hyvin usein. Mutta aina hän lähti. Toiseen kotiinsa, kuten hän itse kutsuu Länsirantaa eli Palestiinaa.
Ensimmäisen kerran Palmén lähti Palestiinaan opiskeluaikoinaan Turun Diakonia-ammattikorkeakoulun projektin mukana. Silloin hän oli kuukauden Betlehemin yliopistossa mediakouluttajana, minkä jälkeen hän oli mukana samassa projektissa useita kertoja.
Sittemmin Palmén on työskennellyt Kirkon ulkomaanavun lähettämänä ihmisoikeustarkkailijana Länsirannalla, viimeisen kerran keväällä 2009 pahamaineisessa Hebronissa. Hebron on kaupunki, jossa palestiinalaisten ja juutalaisten väkivaltaiset yhteenotot ovat arkipäivää. Muutaman kerran Anna Palmén vain päätti ostaa lennot ja työskennellä Palestiinassa freelancetoimittajana.
– Kun lähdin ensimmäisen kerran, tiesin heti palaavani uudelleen. Nyt lähtö on helpompaa, koska läheiseni ovat käyneet siellä ja nähneet, minkälaista elämäni on. Minulle palestiinalaiset ystävät ovat kuin toinen perhe, Palmén sanoo.
Lähtemisen tekee helpommaksi myös tietoinen valinta asunnottomuudesta. Anna Palmén hankkii asunnon vasta sitten, kun tulee Suomeen asettumisen aika. Tavarat ovat nyt ympäri maata viidessä eri varastossa. Helsinki-ajat hän asuu parhaan ystävänsä alivuokralaisena.
Monet Anna Palménin ystävistä ihmettelevät, eikö häntä pelota Palestiinassa.
– Media antaa tilanteesta vääristyneen kuvan. Esimerkiksi Tel Avivissa sotaa ei edes huomaa. Se on kuin mikä tahansa jenkkilä. Monet ajattelevat, että Israelissa ja Länsirannalla on yhtä vakava tilanne kuin Gazassa, mikä on täysin väärä luulo.
Vaikka Palmén ei ole koskaan pelännyt Palestiinassa, hän on muutamia kertoja joutunut omien sanojensa mukaan epämiellyttäviin tilanteisiin. Kun tammikuussa 2009 Gazassa syttyi sota, Palménilla oli palava halu lähteä sinne toimittajaksi. Hän lähti, vaikka toimittajia ei päästetty Gazaan sisään. Kansainvälinen lehdistö asui Gazan lähistöllä israelilaisessa Sderotin kaupungissa, jonne Hamasin raketit iskeytyivät useita kertoja päivässä.
– Kerran istuin sängyllä, kun kuulin ilmahälytyksen. Silloin on 15 sekuntia aikaa juosta pommisuojaan. En ehtinyt ja menin makaamaan kylpyhuoneen lattialle. Kuulin, kuinka raketti iskeytyi lähistölle. Toisella kerralla juoksimme Gazan rajalla lehdistökeskuksessa ulkomaantoimittaja Kari Lumikeron kanssa pommisuojaan turvaan. Silloinkin raketti iskeytyi aivan lehdistökeskuksen viereen ja vavisutti sitä voimakkaasti.
Ystävät tekevät kodin. Anna Palménilla on Palestiinassa pääosin vain paikallisia kavereita ja siellä hän elää kuten he.
– Kunnioitan heidän arabikulttuuriaan esimerkiksi pukeutumalla kunnioittavasti ja luovun joistakin omista tavoistani. Elän siellä arkea, enkä kaipaa Suomeen, mutta Suomessa ikävöin sinne.
Ihmisten elämäntapa, vieraanvaraisuus ja avoimuus ovat tehneet lähtemättömän vaikutuksen. Palestiinassa ihmiset elävät kahdeksan metriä korkean muurin sisäpuolella eivätkä pääse sieltä pois ilman erikoislupaa.
– Silti he nauttivat elämästään kaikella tavalla. He viettävät yhdessä aikaa ja juhlivat viikonloppuisin. Perhe ja ystävät ovat kaikki kaikessa, Palmén muistelee.
– Pari vuotta sitten kuvasimme Tuukka Temosen kanssa dokumenttia Betlehemissä, kun Israelin armeija suihkutti kadulle kyynelkaasua. Juoksimme läheiseen taloon, ja asukkaat päästivät meidät sisään. He vain kysyivät, saisiko meille olla kahvia vai teetä!
– Olen oppinut palestiinalaisilta paljon. Arvostan esimerkiksi perusasioita entistä enemmän. Palestiina on tehnyt minut avarakatseisemmaksi ja toivon, että ihmiset pääsisivät Suomessa ennakkoluuloistaan eroon.
Uudenlainen haaste odottaa nyt Palestiinan matkaajaa. Anna Palmén lähtee kolmeksi kuukaudeksi UNESCO:n mediatoimistoon Ramallahiin työharjoitteluun, jossa hän auttaa muun muassa eri mediaprojekteissa ja kirjoittaa raportteja.
Palmén nimeää unelmatyökseen Lähi-idän kirjeenvaihtajan pestin tai työn kansainvälisessä ihmisoikeusjärjestössä.
– Haluan tehdä työtä, jolla on merkitystä. Tuntuisi tyhmältä, etten käyttäisi Lähi-idän tietämystäni ja osaamistani hyödyksi.
Jaa tämä artikkeli: