Laura Sippola rentoutuu Piuku-kissan kanssa.
Sydänverta ja Siionin virsiä
Laulaja ja lauluntekijä Laura Sippola teki uuden taiteellisen aluevaltauksen pohjalaisvirsiin keskittyvällä levyllä Trenkipoika.
Maalaistalon ympärillä oli loputon lakeus peltoa ja tasaista metsää. Lapsuudenmaisema on Laura Sippolan sielunmaisema. Hän arvostaa suuresti pohjalaisia juuriaan.
— Suoruus, konstailemattomuus ja itsepäisyys ovat lapualaisia piirteitä. Maisema on suora kuin mieli.
— Olen iloinen siitä, että olen kotoisin maalta, tunnistan traktorit ja mullan tuoksun. Rakastan kotiseudulla myös murretta, laulaja ja lauluntekijä Laura Sippola kertoo.
Isä on maanviljelijä, äiti taiteilija. Miira-sisko on teatteriohjaaja.
— Taiteilijoita ei pidetä Etelä-Pohjanmaalla omituisina. Se on kulttuurisesti rikasta aluetta, jolla on vahva teatteri- ja musiikkiharrastus sekä talkooperinne.
Murheen laaksoista hilpeään ilotteluun
Pianoa pienestä pitäen soittanut Laura Sippola muutti 15-vuotiaana yksin Ouluun päästäkseen konservatorioon ja musiikkilukioon.
Oulusta hän siirtyi Helsinkiin Sibelius-Akatemiaan, jossa on työn alla taiteellinen tohtorintutkinto. Aiheena ovat laulaja-lauluntekijät, jotka vastaavat Lauran tapaan itse sävellyksistä, sanoituksista, soitosta ja laulusta.
Sippolan lupaava esikoislevy Sahara ilmestyi vuonna 2004. Helsingin Sanomat valitsi Toinen-albumin vuoden 2009 kiinnostavimpien levyjen joukkoon. Stadion-levyn (2010) kappaleesta Kesäyö tuli ensimmäinen radiohitti.
Sippolan rohkean omaleimainen ja intiimi musiikki liikkuu laajalla tunnerekisterillä: syvimmän murheen laaksoista arjen sattumusten ja ihmiskohtaloiden kautta hilpeään ilotteluun.
Laura Sippolan suvussa ei ole körttiläisiä, mutta musiikin kautta välittyvässä tunteiden vuoristoradassa on sukulaisuutta Siionin virsiin.
Säveliä pohjalaisten sisuskaluista
Kun Laura Sippola kutsuttiin taiteelliseksi johtajaksi Lapuan Spelit-festivaaleille, hän alkoi tutkia, mikä on ollut hänen kotiseudullaan tärkeintä musiikkia. Kansanmusiikin professori Heikki Laitinen päivitteli, ettei körttiveisuu ole saanut ansaitsemaansa huomiota.
— Minua viehätti Siionin virsissä kansanomaisuus: niissä kuuluivat tavallisten ihmisten sydänäänet ja eteläpohjalainen sielunmaisema.
Spelien taiteellinen johtaja päätti soittaa festivaaleillaan polskien ja rekilaulujen ohessa virsiä. Konsertti oli Lapuan tuomiokirkossa.
Yllättäen juuri virret olivat suuri menestys ja moni pyysi levyttämään niitä. Projekti vyöryi lumipalloefektillä.
Pian Laura Sippola huomasi olevansa tekemässä Trenkipoika-levyä, jolla Siionin virret ovat pääosassa. Mukana on myös pohjalaisia kansanlauluja ja omia kappaleita.
— Olin aiemmin levyttänyt laulujani, jotka on tehty sydänverellä. Tuntui helpottavalta työstää materiaalia, joka ei tullut suoraan omista sisuskaluista.
Pukeudu vaikka bikineihin
Laura Sippola pelkäsi vähän virsisovitustensa vastaanottoa. Hänellä ei ollut vahvaa kosketusta veisuuperinteeseen, vain hataria muistikuvia lapsuudesta, jolloin hän oli Siionin virsiä kuullut ja veisannutkin.
— Taiteellisesti sain vapaat kädet. Toisaalta virsistä on olemassa vakiintuneita tulkintoja. Olisivatko perinteisiin tulkintoihin tottuneet valmiita ottamaan minun versioni vastaan?
Räväkkäänkin pukeutumiseen lapsesta lähtien tottunut muusikko epäröi myös sitä, miltä hänen odotettiin näyttävän Herättäjäjuhlien levynjulkaisukeikalla Oulu-hallissa.
— Ennen keikkaa kysyin järjestäjiltä, kuinka minun tulisi pukeutua. He neuvoivat nauraen, että pukeudu vaikka bikineihin!
Körttiläiset olivat innoissaan versioista, jotka avasivat tuttuihin ja rakkaisiin virsiin uusia tulokulmia.
Fadon, virren ja tangon kaiho
Körttiläisessä ja pohjalaisessa kansanperinteessä on yllättävän paljon yhtymäkohtia modernin eteläsuomalaisen kaupunkilaisen elämään.
— Meidän kaikkien juuret ovat maaseudulla. Olemme samasta puusta pudonneita niin maalla kuin kaupungissa, Laura Sippola muistuttaa.
— Körttiliike ei ole mikään tuomitsijoiden kehto. Se on enemmänkin elämäntapa kuin dogmikirja. Siinä on paljon samaa kuin suomalaisten sielun pohjimmaisissa soinneissa.
Kun Sippola luki portugalilaiseen fado-musiikkiin kuuluvasta kaihosta englantilaisilta nettisivuilta, hän törmäsi häkellyttävään näkemykseen.
Samanlaista musiikin takana olevaa tunnetta ja kaihoa kuin fadossa kerrottiin löytyvän myös Siionin virsistä ja suomalaisesta tangosta.
— Oli kiehtovaa, miten nämä kolme musiikkityyliä yhdistettiin. Nostalgia ja kaihomieli puhuttelevat niissä kaikissa. Fadossa ja tangossa katse suuntautuu samaan suuntaan kuin Siionin virsissä: Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa…
Musiikki Jumalan puheena
Tänä talvena Laura Sippolan ohjelmassa on ollut kabareen tekemistä yhdessä Jonna Järnefeltin ja Hanna Kailan kanssa. Nolot vanhemmat -esityksen ensi-ilta oli Ateneumin taidemuseossa 2.3.
Työn alla on englanninkielinen levy, joka on tyylillisesti lähellä sitä, mitä laulaja-lauluntekijä on tehnyt suomeksi.
Suhde virsiin syvenee entisestään, sillä Sippola on ottanut tavakseen käydä sunnuntaisin messussa.
— Tykkään perinteisestä luterilaisesta messumeiningistä. On ihanaa laulaa virsiä tuntemattomana muiden joukossa.
— Mutta ei kai siellä kirkon penkissä voi vuositolkulla piileskellä paljastumatta.
Lauraa pyydettiin ensin soittamaan ehtoollismusiikkia ja sitten ehdokkaaksi seurakuntavaaleihin. Muusikko pääsi läpi sekä seurakuntaneuvostoon että Helsingin yhteiseen kirkkovaltuustoon. Innostuneen valtuutetun tärkeimpiä teemoja ovat ekologiset kysymykset ja nuorten aikuisten näkökulma.
— Ihminen on tässä maailmassa yksin, mutta uskon vahvasti, että meidän kuuluu etsiä yhteyttä toistemme kanssa. Musiikki on yhteyden väline sekä toisiin ihmisiin että Jumalaan.
— Ymmärrän Jumalan olleen koko ajan läsnä elämässäni juuri musiikin kautta. Uskon Jumalan puhuvan kullekin ihmiselle sillä kielellä, mitä tämä ymmärtää. Minulle musiikki on Jumalan puhetta.
Jaa tämä artikkeli: