Monessa mukana. Jorma Hentilä on ollut aktiivinen niin kirkossa, politiikassa kuin Setassakin.
Symbolinen hetki
Jorma Hentilä avaa yhteisen kirkkovaltuuston kokouksen.
Teksti Outi Ikonen
Kuva Esko Jämsä
Kun Jorma Hentilä avaa Helsingin seurakuntayhtymän yhteisen kirkkovaltuuston ensimmäisen kokouksen 29. tammikuuta, on hetki symbolisella tavalla historiallinen – kirkolle.
Jorma Hentilä on yhteisen kirkkovaltuuston vanhin jäsen ja ikäpuhemiehenä avaa kokouksen ennen uuden valtuuston puheenjohtajan valintaa. Historialliseksi Hentilän nuijan kopautuksen tekee monen mielessä se, että hänen persoonassaan yhdistyy kolme varsin erilaista yhteiskunnan vaikuttajaa: kirkko, Skdl ja Seta.
Hentilä on kieppunut kirkon ympärillä pitkään. Hän on seurannut 1960-luvun puolivälistä lähtien kirkon toimintaa ja kannanottoja. Viimeiset viisitoista vuotta Hentilä on ollut tekemisessä kirkon kanssa erityisesti Kallion seurakunnan sateenkaaritoiminnan ja sateenkaariyhdistys Malkuksen kautta. Mutta kumpi on muuttunut vuosien varrella enemmän – kirkko vai sitä seurannut mies?
– Kyllä tässä on muuttunut niin kirkko kuin minäkin. Jos miettii näiden vuosikymmenien aikana käytyjä oppikeskusteluja, esimerkiksi kysymystä Raamatun auktoriteetista tai eronneiden vihkimisestä ja suhtautumisesta avoliittoon, niin kyllähän muutos on ollut hurja.
Erityisen tarkasti Jorma Hentilä on seurannut, miten kirkko suhtautuu seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin. Kysymys on ollut tärkeä paitsi oman elämän kannalta myös laajemmin katsoen. Hentilä on ollut Setan toiminnassa aktiivisesti mukana 1970-luvun lopulta lähtien ja pitkään järjestön puheenjohtajana.
– Kirkon muutosta olen seurannut toisaalta kärsimättömänä. Konsensus-Suomen kasvattina uskon kuitenkin, että ratkaisut löytyvät neuvottelemalla, vaikka vastakohtaisuuksia olisikin.
Hentilällä itsellään on pitkä kokemus neuvottelemisesta ja yhdessä päättämisestä, sillä hän toimi kaksi vuosikymmentä eri tehtävissä Skdl:n puoluetoimistossa ja yli seitsemän vuotta puoluesihteerinä. Syntymäkaupungissaan Oulussa hän oli kaupunginvaltuustossa. Helsingissä valtuustovuosia kertyi 20.
Kirkon luottamushenkilönä Tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntaneuvostossa ja yhteisessä kirkkovaltuustossa Hentilä on ensimmäistä kertaa.
Tulevan vastuukauden haasteista suurimpana Hentilä ei pidä niinkään huolta jäsenmääristä, vaan sitä, miten kohdata ihmiset arjessa.
– Niin täällä pääkaupunkiseudulla kuin koko maassa pitäisi tulla ulos kirkkoherranvirastosta, sakastista ja kirkkosalista ja mennä ihmisten luo.
Diakonia on Jorma Hentilän mukaan kirkon yksi tärkeimmistä työmuodoista, jossa kohtaamista tapahtuu. Kehitys, jonka seurauksena diakonian virkaa ei enää joissakin seurakunnissa olisi pakko olla, huolestuttaa Hentilää.
– Diakoniatyön osuuden vähentäminen on erittäin lyhytnäköistä ja väärin, sillä juuri sen piirissä tehdään pyyteetöntä rakkauden työtä ihmisten keskellä, Hentilä miettii.
Yhteisen kirkkovaltuuston vastuullisena jäsenenä Hentilä pääsee pohtimaan seurakuntayhtymän hallintoa ja johtamista. Neuvottelupöydässä ovat esillä kysymykset toiminnasta ja resursseista koko yhtymän alueella.
– Siitä työstä minulla ei ole vielä kokemusta. Kuitenkin yksi olennainen asia on ymmärtää kaupunginosien ja seurakuntien eroavaisuudet sekä väestöpohjan erot. Ne ovat Helsingissä melko suuret, ja tämä pitää niin kirkkovaltuuston kuin -neuvostonkin omissa päätöksissään ja työssään ottaa huomioon, Hentilä toteaa.
Jaa tämä artikkeli: