Laulukirjan nuotit ovat erikoisia kuvioita. "Tavallisesta nuotinlukutaidosta ei ollut juuri iloa", kertoo Saara-Maria Pulkkinen. Kuva: Laura Vuoma
Synkät ja raa'at virret vetoavat nyt monessa suurkaupungissa
Laululiike Sacred Harp leviää Pohjois-Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Ihmisharppu soi siinä ilman säestystä, kuten körtit veisaavat Suomessa.
Vanhoista virsistä tulee katu-uskottavaa kansanperinnettä laululiikkeessä, joka leviää Pohjois-Euroopan ja Yhdysvaltojen suurissa kaupungeissa. Neliäänisesti, ilman säestystä laulettavia Sacred Harp -virsiä kokoontuvat laulamaan toisilleen tuntemattomat ihmiset yli tunnustusrajojen. Niiden vetovoimaa kuvaillaan rajuksi ja oudoksi.
Saara-Maria Pulkkinen osallistui ensimmäistä kertaa Sacred Harp -lauluiltaan ollessaan vaihto-opiskelijana Chicagossa vuonna 2011. Tapahtumaan kutsuttiin erityisesti vasta-alkajia. Säestyksetön veisuu oli tuttua körttien herättäjäjuhlilta. Silti Sacred Harp oli jotakin ihan muuta.
– Se oli ihan outoa. Ääni oli välillä raju, raaka ja karkea, joskus melkein huutoa. Sacred Harp -laulu ei ole hempeää, vaan se voi kuulostaa jopa vihaiselta.
Pulkkisesta laulaminen oli aluksi teknisesti vaativa mutta huumaava kokemus. Myös nuotit ovat erikoisia kuvioita.
– Tavallisesta nuotinlukutaidosta ei ollut juuri iloa. Mutta tunnelma oli mahtava. Chicagossa iltoja järjestettiin myös kodeissa, Pulkkinen muistelee.
Sacred Harp -laulua ei harjoiteta kuoromuodostelmassa eikä virsiseurojen tapaan riveissä, vaan istumaan mennään omalaatuiseen muodostelmaan äänittäin. Laulajat ovat vastakkain kasvot toisiinsa päin. Keskellä on vaihtuva laulunjohtaja.
Pulkkinen osallistui jälleen Sacred Harp -iltaan työskennellessään vuosia myöhemmin Lontoossa.
– Osallistujia ei yhdistä mikään muu kuin halu laulaa niitä lauluja. Ne eivät siis ole mitään seurapiiritilanteita.
Pulkkisen mielestä liikkeessä on olennaista, että tilaisuudet eivät ole uskonnollisia.
– Yllätyin siitä, että ne eivät ole hengellisiä tilaisuuksia ollenkaan. Veisaajia tulee paljon uskonnollisten yhteisöjen ulkopuolelta. Liike liittyy pikemminkin folklore-innostukseen kuin mihinkään uskonnolliseen liikkeeseen. Monille laulajille virsien hengellinen anti kuitenkin merkitsee paljon. Juurevalla kristillisyydellä on laajasti kaikupohjaa, hän pohtii.
Perinteelle on ominaista myös se, että lauluja ei esitetä kenellekään.
– Laulua ei hiota tai parannella, vaan annetaan vain mennä, hän kuvaa.
https://www.youtube.com/watch?v=fbnkdqptCpU
Vanhojen suomalaisten herätysliikkeiden veisuuperinne muistuttaa Pulkkisesta hieman Sacred Harp -laulua.
– Sacred Harpissa ei ole körttivirsien hengitystaukoja, mutta sanoissa on vanhaa kunnon maailmakielteisyyttä. Ne ovat aika heviä kamaa. Sacred Harp -virsissä maailma on syntinen, ja täältä ollaan lähinnä lähdössä kohti taivasta. Vanhoja Siionin virsiäkin veisataan paljon niin, että tämä ei täysin vastaa omia ajatuksia, mutta annetaan sanojen puhutella. Sacred Harpissa on sama meininki, hän selittää.
Englantilainen baptistiseurakunnan pappi, jazzmuusikko ja Kierkegaard-tutkija Ewan King on Sacred Harp -harrastaja. Kingillä on suomalainen aviopuoliso, jonka kanssa hän on käynyt Lontoon suomalaisella Merimieskirkolla körttiseuroissa. Hänestäkin körttivirsissä on yhteisiä piirteitä Sacred Harp -laulujen kanssa.
Virret ovat rajuja ja niitä lauletaan vimmalla, tosissaan ja pitkäjänteisesti.”
– Niissä on samaa melankolisuutta ja koruttomuutta. Joskus hengelliset laulut eivät saa ihmisiä innostumaan, mutta Sacred Harp -laulaminen on kunnon meininkiä. Virret ovat rajuja ja niitä lauletaan vimmalla, tosissaan ja pitkäjänteisesti, King kuvailee.
Laulukirjan nuotit ovat erikoisia kuvioita. "Tavallisesta nuotinlukutaidosta ei ollut juuri iloa", kertoo Saara-Maria Pulkkinen.
Toimisivatko Sacred Harp -laulut Helsingissä? Ewan Kingistä ne voisivat sopia jonkin musiikkifestivaalin ohjelmistoon.
– Laululiike on elävä ainakin Norjassa, Ruotsissa ja Saksassa, hän sanoo.
Suomalaisten voisi olla aluksi vaikea ymmärtää synkkien vaikeiden virsien veisaamista ilman uskonnollista kehystä. Englannissa tällainen on Kingin mukaan yleisempää.
– Englannissa lauletaan virsiä myös muissa kuin kirkkojen tilaisuuksissa. Esimerkiksi Pohjois-Englannissa vanhoja monimutkaisia virsiä kokoonnutaan laulamaan joulunaikaan äänissä pubeihin. Jalkapallokerhojen perinteisiin kuuluvat hymnit, hän kuvaa.
Kingin mukaan laululiike kasvaa parhaiten hyvin maallistuneissa ympäristöissä kuten Lontoossa.
– Monia se kiinnostaa kansanmusiikkina. Toiset ovat törmänneet Sacred Harp -virsiin sattumalta, kuulleet niitä radiossa tai elokuvissa. Usein ihmiset sanovat kokeneensa ne pysäyttäviksi, hienoiksi ja oudoiksi. Ne ovat jotain ihan muuta kuin mikään mitä he ovat koskaan kuulleet. Laulajat kokevat antavansa kaikkensa, King kertoo.
Kingin mukaan kukaan laululiikkeessä ei arvostele. Ei vääristä äänistä, väärästä ilmaisusta tai asenteesta.
– Sacred Harp tarjoaa vapaan tilan laulaa kristillisestä uskosta ja Jeesuksesta. Liikkeessä ei määritellä, mitä niistä pitäisi ajatella, hän sanoo.
Laululiikkeen lyhyt historia
Sacred Harp -laululiike Sacred Harp -laululiike on saanut nimensä samannimisestä laulukirjasta, joka julkaistiin 1884. Tunnetuin virsistä lienee Amazing Grace.
Laululiikkeen nimi viittaa ihmisen omaan sisäiseen instrumenttiin, jonka hän saa syntymälahjana: ääneen. Nimi tarkoittaa vapaasti suomennettuna pyhää harppua.
Lauluperinteen juuret ovat 1700-luvun englantilaisella maaseudulla. Laulumenetelmää, harmonioita ja erikoista nuotitusta on kehitetty 1800-luvulla etenkin Uudessa Englannissa Amerikan itärannikolla. Liikkeen tausta on hengellisessä musiikkipedagogiassa: kuvionuotit kehitettiin lapsia varten.
Laulukirjaa on uudistettu viimeksi 1990-luvulla, jolloin nykyisenkaltainen laululiike syntyi. Sacred Harp -iltoja järjestetään monissa Pohjois-Euroopan suurista kaupungeista. Suomea lähimmät illat pidetään tällä hetkellä Uppsalassa.
Säestyksetöntä veisuuta voi kokeilla heinäkuussa suurella joukolla, kun Vantaalla vietetään 8.–10.7. herättäjäjuhlia. Siionin virsiä veisataan kaikissa seuroissa. Niiden lisäksi Myyrmäen jalkapallostadionilla järjestetään perjantaina 8.7. kello 16 ja sunnuntaina 10.7. kello 10.30 tilaisuudet, joissa vain veisataan.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Tässä tapahtumassa saa laulaa synnistä ja kuolemasta – Kanttori Petri Koivusalo haluaa järkyttää ja lohduttaa
AjankohtaistaEspoon tuomiokirkossa järjestetään jo kolmas Synkkien virsien ilta, jossa veisataan voimalla vaikeista asioista.