Synkkää ja harmaata luterilaisuutta
Luterilaisuus on synkkää hengellisyyttä, väitetään. Siksi luterilaisuuden puolustajat aika ajoin korostavat, että ehei, tämähän on ihan mahdottoman rentoa meininkiä.
Pelkät todisteluyritykset jo kielivät pohjimmaisesta synkkyydestä. Ei kukaan aidosti hauska koomikkokaan selittele, että en minä oikeasti ole huumorintajuton.
Jos tämä on lähtötilanne, kovin paljon ei voi ladata odotuksia Jaakko Heinimäen ja Jari Jolkkosen kirjaan Luterilaisuuden ABC – Synkkä ja harmaa sanakirja. Kirjoittajat kuitenkin ovat jonkinmoisten velikultien maineessa, joten kirjalta on lupa odottaa jotain mojovaa.
Täytyy kuitenkin myöntää, että hieman petyin. Sanakirjan palikat ovat kyllä oikein, ja jotkut kohdat, kuten ehtoollinen, on hyvin kirjoitettu. Silti jokin tässä häiritsee. Syytä etsiessä voi kysyä, kenelle tämä kannattaisi antaa luettavaksi. Vastaus: ehkei kuitenkaan sille, joka oikeasti kokee luterilaisen kirkon synkäksi ja harmaaksi. Sellaisen kannalta monet kirjan artikkeleista ovat ihan liian – miten sen nätisti sanoisi – ”luterilaisia”, dogmaattisia ja opettavaisia.
Luterilaisuudesta tuli jäykkää, kun unohdettiin, mitä Martti Luther todella sanoi. Siksi Suomen kaikki merkittävät teologit ovat nykyään niin sanottuja Luther-tutkijoita, joiden ajatuksena on, että ”kunhan vain oikein selitämme Lutherin, niin johan ihmiset innostuvat luterilaisuudesta”. Valitettavasti tästä seuraa helposti se, ettei malteta kuunnella lukijaa vaan oikopäätä toistetaan 1500-luvun vastauksia 2000-luvun kansalaisille.
Luterilaisuuden ABC. Synkkä ja harmaa sanakirja. Edita 2008. 201 s. 30 e.
Jaa tämä artikkeli: