"Monissa virsissä on vielä paljon fjongaa jäljellä. Sen huomaa, kun avaa virsikirjat porukassa, joka harvemmin käy kirkossa virsiä laulamassa", sanoo Jaakko Heinimäki. Kuva: Sirpa Päivinen
Syntisen virret tulevat iholle
Syntisen virsikirjan julkaissut kirjaileva pastori Jaakko Heinimäki on tunnettu pyhimystarinoistaan. Sanailullaan hän tuulettaa raikkaasti myös uskonnollisia ilmiöitä. Entä milloin hänestä tuli mandoliinimies?
Jaakko Heinimäki on koonnut Johnny Knigan kustantamaan Syntisen virsikirjaan koskettavimpia iskelmiä ja kauneimpia virsiämme. Kirjasta löytyy yhteislauluja elämän käännekohtiin ja juhlapyhiin.
Heinimäen mukaan yhdessä laulamisesta on luterilaisuuden myötä tullut osa elämän tärkeitä tapahtumia.
"Pappina tulee aina silloin tällöin eteen niitä tilanteita, että perheet pyytävät ristiäisiin, häihin tai hautajaisiin valmistautuessa, että pliis – ei sitten mitään virsiä. Silti heillä on joitakin muita toivelauluja tilaisuuksiin", Heinimäki sanoo.
Syntisäkilläkin on pyhiä tunteita
Herätteen Syntisen virsikirjan kokoamiseen hän sai kirjailija Matti Mäkelän kolumnista, jossa hän totesi, että jonkun pitäisi koota virsikirja syntisäkeille, sillä heilläkin on pyhiä tunteita.
Heinimäki suhtautuu kirkossa käytössä olevan perinteisen virsikirjan lauluihin kaksijakoisesti. Jotkut virret ovat hänen mielestään jääneet syyttä suotta etäisiksi. Joidenkin virsien paitsioon jäämistä hän ei harmittele.
"Monissa virsissä on vielä paljon fjongaa jäljellä. Sen huomaa, kun avaa virsikirjat porukassa, joka harvemmin käy kirkossa virsiä laulamassa."
Monilla ihmisillä on myös virsiin liittyviä ennakkoluuloja.
"Kuvitellaan, että kaikki virret ovat synkkiä, surullisia ja laahaavia. Eivät muuten ole. Tai kuvitellaan, että ne ovat klassista musiikkia. Vaikka virsikirjassa on joku Sibeliuksen tai Bachin biisi, niin suurimmaksi osaksi virret ovat kansanmusiikkia."
Kuvitellaan, että kaikki virret ovat synkkiä, surullisia ja laahaavia. Eivät muuten ole."
Pyhän kosketus kannattaa kokea
Virsistä Heinimäkeä puhuttelee eniten Maat metsät hiljenneinä.
"Puolisoni perheessä on ollut tapana laulaa sitä eräänlaisena tunnarina. Se sopii hämmästyttävän hyvin sekä ilon että surun hetkiin."
Heinimäen mielestä yhdessä laulaminen on äärimmäisen yhdistävä kokemus.
"Joskus laulujen sanat onnistuvat tavoittamaan jotakin sellaista, jota sanat oikeastaan eivät pysty kuvaamaan. Se on yksi pyhän kosketuksen tapa, eikä sitä voi selittää tämän enempää, se pitää kokea."
Pyhän koskettamaksi hän on tullut ehtoollisella ja laulaessa ehtoolliseen valmistavaa Jumalan Karitsa -hymniä ja kailottaessaan yksin ruostuneessa autossa autoradion kaverina Tuomari Nurmion -laulua.
"Tunne on ollut niin ikään läsnä hyräillessäni nukahtamaisillaan olevalle pikkupojalle."
Maniska kiehtoi pikkupoikaa
Heinimäki tunnetaan myös mandoliininsoittajana. Hän musisoi Petty Pilgrims -yhtyeessä. Kokoonpanon levy ilmestyy Kaustisten kansanmusiikkifestivaalien aikoihin.
Hän soittaa myös Orivesi All Stars -pelimannikollektiivissa ja Bulevardin kahvisalongissa jammailevassa klezmer-porukassa. Mandoliinia hän on soittanut vasta muutamia vuosia, mutta soitin on kiehtonut häntä pikkupojasta pitäen.
Hän muistaa yhä hyvin isoäitinsä olohuoneen seinällä roikkuneen maniskan. Ensimmäisen mandoliininsa ja Absolut Beginners Mandolin -oppaan hän osti kuusi vuotta sitten postimyyntiliikkeestä.
"Yksin opettelu ei oikein sujunut. Onneksi löysin hyvän opettajan, jonka tunneilla käyn silloin tällöin", mandoliininsoittoon hurahtanut Heinimäki kertoo.
Laulu & laulun tarina -illassa Syntisen virret -yhteislaulutilaisuus to 11.6.2015 klo 18.30 Laaksolahden kappelissa Ylänkötie 16, 02730 Espoo. Laulu & laulun tarina on myös Facebookissa.
Pastori Jaakko Heinimäki laulattaa ja tarinoi, kanttori Leena Talvio säestää. Mukana Syntisäkit-kuoro. Kirkkokahvit kello 18. Vapaa pääsy. Tilaisuudessa on mahdollista ostaa Jaakko Heinimäen Syntisen virsikirja ystävähintaan ja lahjoittaa kolehti Kuresaaren ystävyysseurakunnalle.
Jaa tämä artikkeli: