Helsingin Diakonissalaitoksen tutkimuksen mukaan syrjäytyminen alkaa usein jo lapsuudessa.
Syrjäytymisen taustalla on lapsuuden yksinäisyys
Palvelujärjestelmän sirpaleisuus vaikeuttaa oikean avun löytämistä.
Huono-osaisen identiteetti kehittyy usein jo lapsuudessa tai nuoruudessa, selviää Helsingin Diakonissalaitoksen vastikään julkaisemasta tutkimuksesta. Siihen haastateltiin 120:aa etsivän nuorisotyön Vamos-palveluiden 16–30-vuotiasta asiakasta.
Tutkimus on osa Itä-Suomen yliopiston sosiologian professorin Juho Saaren laajaa huono-osaisuutta käsittelevää tutkimuskokonaisuutta. Tutkimus tehtiin Itä-Suomen yliopiston, Helsingin Diakonissalaitoksen ja Diakonia-ammattikorkeakoulun yhteistyönä.
Tutkimus osoittaa, että syrjäytyminen alkaa usein varhain. Vastaajista yli viidennes ei ollut saanut ystäviä lapsuudessaan ja vielä harvempi ystävystyi peruskoulussa. Vain runsaalla puolella oli mukavia muistoja koulu- ja opiskeluajoilta.
Lisäksi valtaosa vastaajista oli kokenut koulukiusaamista tai oppimisvaikeuksia, mutta he eivät tunteneet saaneensa ongelmiinsa apua.
Aikuisena vastaajat tunsivat itsensä yksinäisiksi, epäonnistuneiksi ja masentuneiksi. He eivät kokeneet saavansa muilta arvostusta eivätkä luottaneet muihin. Ongelmistaan he syyttivät ensisijaisesti itseään ja omia valintojaan.
Diakonia-ammattikorkeakoulun erityisasiantuntija, tutkija Sakari Kainulainen muistuttaa, että kyse ei ole erityisryhmästä vaan aivan tavallisista nuorista.
– Tavallisten nuorten tavalliset tarpeet eivät ole tulleet tyydytetyiksi siinä vaiheessa, kun niiden olisi pitänyt tulla, Kainulainen sanoo.
Positiivista tutkimuksessa oli, että valtaosa nuorista koki elämänsä muuttuneen parempaan suuntaan viimeisen puolen vuoden aikana. Vaikka vastaajat luottivat heikosti muihin ihmisiin ja viranomaisiin, yli 90 prosenttia luotti Vamoksen työntekijöihin.
Lisäksi useampi kuin kaksi kolmesta vastaajasta uskoi, että tulevaisuudessa asiat ovat paremmin, ja useampi kuin yhdeksän kymmenestä piti mahdollisena, että on saanut puolen vuoden kuluttua ystäviä.
Tutkijat kritisoivat palvelujärjestelmän sirpalemaisuutta. Heidän mukaansa erilaisia auttamispalveluita on tarjolla runsaasti, mutta auttajat lähestyvät nuorta yksittäisen ongelman ja oman erityisosaamisalueensa kautta.
– Vahvasti professionaalistunut ja pirstaloitunut palvelujärjestelmä, joka keskittyy toimisto- ja vastaanottotiloihin, ei ole näille nuorille toimiva ratkaisu, sanoo Vamos-palveluiden koordinaattori, tutkija Olli Alanen.
Jaa tämä artikkeli: