Hola Amigo! Sosiaalinen kanssakäyminen on helpottunut, aj uusien ihmisten kohtaaminen on tuonut itsevarmuutta, kertoo kajaanilaissyntyinen Jussi Heikkinen (oik.) Amigo-hankkeen antamista kokemuksista. Mentorina aloittanut Veikko Tervo on puolestaan laajentanut tajuntaansa kohtaamalla ikäisensä maahanmuuttajan. Kuva: Esko Jämsä
Syrjäytymisestä voi selvitä
Vasta käynnistyneessä Amigo-hankkeessa tavalliset suomalaiset ovat syrjäytymisvaaraan joutuneiden nuorten aikuisten mentoreina. Tulokset ovat hyviä.
Herttoniemeläinen Jussi Heikkinen viettää kesäpäivänsä leikkaamalla nurmikkoa ja kuuntelemalla Harry Potter -audiokirjoja englanniksi.
– Lähinnä siksi, että Stephen Fry on niin mahtava lukija, Heikkinen perustelee.
Vapaa-ajallaan yksiönsä tilaratkaisuja paranteleva puutyönikkari tekee päivätyönsä Diakonisten Kiinteistöpalveluiden (Diki) palkkalaisena. Aivan yhtä hääviä ei ole aina ollut.
– Peruskoulun jälkeen LVI-alan opinnot katkesivat masennukseen. Samasta syystä armeijan jälkeen aloittamani datanomin tutkinto jäi vain parin kurssin päähän.
Myönteisen tönäisyn elämälle on kuitenkin antanut Diakonissalaitoksen organisoiman Amigo-hankkeen pilottivaihe. Se on jatkoa Diakonissalaitoksen etsivän nuorisotyön Vamos-hankkeelle, jossa nuoria tuetaan saamaan tarvitsemansa palvelut sekä rakennetaan polkuja koulutukseen tai työhön.
– Amigossa tavalliset suomalaiset vapaaehtoiset ryhtyvät syrjäytymisvaarassa olevien nuorten aikuisten mentoreiksi eli neuvonantajiksi, kertoo Diakonissalaitoksen vapaaehtoistoiminnan tuottaja Laura Hakoköngäs.
– Mentorin tehtävänä on tukea nuorta jakamalla omaa elämänkokemustaan ja auttamassa pulmatilanteissa.
Joka vuosi 8 000 nuorta jää ilman peruskoulun jälkeistä jatkokoulutusta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan syrjäytymisvaarassa olevia lapsia ja nuoria on koko maassa ainakin 65 000. Noin 15 000 nuoren ja nuoren aikuisen elämästä ei tiedetä mitään. Helsingissä 6 000 nuorta elää pelkän toimeentulotuen varassa.
– Syrjäytyneiden taustat ovat hirveän erilaisia, mutta yksi yhdistävä tekijä on yksinäisyys, Laura Hakoköngäs sanoo.
– Erityistä on se, että syrjäytymisvaarassa olevia nuoria on kaikissa yhteiskuntaluokissa. He ovat esimerkiksi jääneet kotiin tietokoneen ääreen, eivätkä sosiaaliset taidot ole kehittyneet.
Mentorit ovat tavallisia suomalaisia vapaaehtoisia. He tapaavat nuoren noin kerran viikossa, juttelevat ja tarpeen vaatiessa auttavat vaikka erilaisten lomakkeiden täyttämisessä.
– Tapaamisten sisältö muotoutuu nuorten tarpeiden mukaan. Esimerkiksi maahanmuuttajataustaisen nuoren kanssa voidaan tutustua kaupungin ilmaispalveluihin, kuten kirjastoon, Hakoköngäs kaavailee.
Viime kevään pilottivaihe on ollut rohkaiseva.
– Esimerkiksi yksi maahanmuuttajataustainen nuori kertoi haaveestaan päästä bussikuljettajaksi. Mentori näki sattumalta ilmoituksen, jossa haettiin opiskelijoita, ja tämän jälkeen nuorukainen omatoimisesti haki ja pääsikin haluamaansa ammattikoulutukseen, Hakoköngäs kertoo.
Yksityisten vapaaehtoisten lisäksi myös yritykset voivat osallistua hankkeeseen.
Tuottaja Laura Hakokönkään mielestä Amigolle on sosiaalinen tilaus siksikin, että nykyään yhä useampi suomalainen haluaa tehdä vapaaehtoistyötä.
Yksi hankkeen pilottivaiheessa mentorina aloittanut on tietohallintoalalla työskentelevä Veikko Tervo. Hänen erityistoiveensa oli päästä maahanmuuttajan mentoriksi.
– Tavallisesti vieras uskonto leimaa yksittäisenkin ihmisen. Tällöin henkilökohtainen tuttavuus voi yllättää, koska usein yksilö onkin toisenlainen kuin se mielikuva, jonka uskonto synnyttää, Tervo kuvailee kohtaamistaan iranilaistaustaisen nuoren kanssa.
Vieraan kulttuurin kohtaaminen on kuitenkin herättänyt ristiriitoja suhteessa maahanmuuttajanuoren omaan taustaan.
– Railakas pikkujouluperinne samoin kuin irtosuhteiden pokaaminen baarissa ovat kohtaamisissamme herättäneet keskustelua, Tervo kertoo.
Diakonissalaitos etsii Amigo-hankkeeseen vapaaehtoisia mentoreita. Yhteydenotot 9.9. mennessä Laura Hakoköngäs, p. 050 370 5451, laura.hakokongas@hdl.fi
Jaa tämä artikkeli: