null Syrjinnän pelko hiljentää

Syrjinnän pelko hiljentää

Viime viikkoina on keskusteltu kiivaasti siitä, mikä on seksuaalivähemmistöjen asema kirkossa. Monissa puheenvuoroissa on korostettu sitä että kirkko on moniääninen ja moniarvoinen. Kirkossa on muun muassa paljon päättävässä asemassa olevia ihmisiä, jotka eivät tuomitse samaa sukupuolta olevien parisuhteita ja jotka hyväksyvät sen, että rekisteröidyssä parisuhteessa oleva ihminen toimii kirkon virassa. Paljon on myös niitä, jotka eivät edellä mainittuja asioita hyväksy.

Kirkkohallitus on julkaissut tänä vuonna Henrietta Grönlundin tutkimuksen Yhdenvertaisuus Suomen evankelisluterilaisen kirkon työyhteisöissä. Sen mukaan seksuaalivähemmistöön kuuluvien syrjintä kirkossa on edelleen arkipäivää. Syrjinnän kokemuksia ovat muiden muassa puhumattomuus, ohittaminen ja syrjintä työhönottotilanteissa. Syrjinnän muotoina tuotiin esille itsesyrjintä, salailu ja tietyistä asioista vaikeneminen.

Syrjinnän keskeisiä seurauksia on, että seksuaalivähemmistöön kuuluvan on salattava identiteettinsä. On suojeltava itseään, jotta ei tulisi häirityksi tai esimerkiksi ohitetuksi työhönottotilanteessa. Salailu on hyvin ymmärrettävää. Monet kirkon luottamusmiehistä ja esimiesasemassa olevista eivät edelleenkään pidä toivottavana sitä, että rekisteröidyssä parisuhteessa oleva toimii kirkon virassa, ainakaan pappina.

Kirkko kertoo olevansa moniääninen ja sallivansa erilaisia kantoja homoseksuaalisuuteen. Moniäänisyys ei kuitenkaan toteudu niiden osalta, joiden on oltava hiljaa suojellakseen itseään syrjinnältä. Kuten missä tahansa yhteisössä, myös kirkossa sananvapautta voivat käyttää vain ne, joiden perustavat ihmisoikeudet on turvattu. Jos ihmisen on pelättävä syrjintää hän ei voi olla osa moniäänistä yhteisöä. Hänen on suojeltava itseään vaikenemalla.

Olisi tärkeää että myös seksuaalivähemmistöt voisivat olla osa kirkon moniäänistä yhteisöä. Tämä edellyttäisi aktiivisia syrjinnän ehkäisemiseen tähtääviä toimia esimerkiksi kirkkolaissa. Valitettavasti se ei riitä, että kirkko sanoo olevansa moniääninen.

Sari Roman-Lagerspetz
valtiotieteiden tohtori

Jaa tämä artikkeli: