Syrjintälain nojallakin voidaan syrjiä
Seppo Simola otti kantaa (K&k 2.10.) Suomen Lähetysseuran päätökseen lähettää kehitysyhteistyöhön pariskunta, joka elää rekisteröidyssä parisuhteessa. Asia tuodaan esiin siten, että lakia on noudatettava myös kirkollisissa järjestöissä.
Lain tulkinta ei kuitenkaan vaikuta selvältä. Jos asia olisi noin yksioikoinen kuin pääkirjoitus antaa ymmärtää, niin tottapa myös molempien katolisten kirkkojen sekä juutalaisen että islamilaisen seurakunnan tulisi lakia noudattaa?
EU:n työsyrjintädirektiivi, artikla 4, kohta 2a sallii kirkon tai yksityisen organisaation poiketa edellä olevan kaltaisissa tapauksissa yhteiskunnallisesta lainsäädännöstä, mikäli sen eetos pohjautuu uskontoon. Tämä on voimassa useassa EU-maassa, myös Suomessa.
Herätysliikkeiden jäsenten lainkuuliaisuus on Hanna Salomäen tutkimuksen mukaan parempaa, kuin keskivertokansalaisella. Esimerkiksi verovilppiin suhtautui kielteisesti 2000-luvun alussa reilu puolet kansalaisista, mutta herätysliikkeissä kolme neljästä.
Tutkimuksen mukaan luterilaisuus on vaikuttanut myös yhteishengen syntymiseen yhteiskunnassamme. Kun Kirkko ja kaupunki alkaa enenevässä määrin poiketa Kirjoituksista, näyttää seuraus olevankin päinvastainen kuin esitetään.
Erikoista perustelua lienee vaatinut se, että seurakunta ottaa kehitystyöntekijöitä nimikkoläheteiksi?
Urpo Koskela
Jaa tämä artikkeli: