Luovuus kunniaan. Gergely Boganyin mukaan soittamista harjoitellaan nykyään liian samalla tavalla, mekaanisesti. Kuva: Sirpa Päivinen
Syvällä pianomusiikissa
Unkarilaiselle pianistille Gergely Boganyille on Franz Lisztin musiikkiin perehtyminen elinikäinen matka, jossa korostuu henkisyyden tavoittelu.
Kirkko soikoon -festivaalin pääesiintyjiin kuuluva Gergely Boganyi asuu Unkarissa, mutta kokee Suomen toiseksi kotimaakseen. Hänen perheensä muutti 1990-luvulla Forssaan, jossa hänen vanhempansa toimivat musiikinopettajina.
– Kyllä minä sataprosenttisesti unkarilainen olen, mutta suomalaisuus on yksi elämän antamia lahjoja. Minua kiehtoo suomalaisissa se, miten rikas temperamentti pinnan alla avautuu, Boganyi toteaa.
Pianisti opiskeli Franz Liszt -akatemiassa Unkarissa, Sibelius-Akatemiassa ja Bloomingtonin yliopistossa USA:ssa. Hän nimeää tärkeimmiksi opettajikseen Matti Raekallion, Ferenz Radosin ja György Sebokin.
– En ole silti löytänyt mitään suomalaista tai unkarilaista pianokoulukuntaa, sillä jo Liszt-akatemian sisällä on niin monia eri tyylejä ja näkemyksiä.
Taiteilija ei halua myöskään rajata ohjelmistoaan tyylikausittain. Hän sanoo soittavansa vain hyvää musiikkia, joka on useimmiten osoittautunut Chopiniksi tai muuksi romanttiseksi ohjelmistoksi.
– Mitä Bach esimerkiksi on? Minusta hän on yhtä paljon romantikko tai modernisti kuin barokkisäveltäjä, hän sanoo.
Kirkko soikoon -festivaalin teemasäveltäjä Franz Liszt on ollut tärkeä Gergely Boganyille koko hänen uransa ajan. Vuonna 1996 hän voitti Budapestissä kansainvälisen Franz List -pianokilpailun. Hänen ulkoisessa olemuksessaankin on jotain samaa maagista hurmuria, jollaiseksi Lisztiä pianistina kuvattiin.
– Lisztin musiikin syvällisyyttä ja hänen persoonansa vaikutuksen laajuutta ei vielä edes kunnolla tajuta, hän sanoo viitaten yleiseen käsitykseen säveltäjästä pelkkänä salonkivirtuoosina.
– Totta kai Lisztin musiikki on virtuoosista, mutta se ymmärretään usein väärin. Se ei ole kilpajuoksua – sitä, että soitetaan nopeasti. Sen takana on aina syvällinen sanoma, pyrkimys kohti transsendentaalista.
Boganyi kokee, että myös suurin osa Lisztin soitinmusiikista on pohjimmiltaan uskonnollista.
– Hän oli koko elämänsä aikana harras katolinen ja otti vanhemmiten pappisvihkimyksen. Hänen musiikkinsa mystiikka, faustinen kamppailu ja jumalakaipuu on ymmärrettävä tätä kautta.
Boganyi muistuttaa, että Liszt omistautui opettamiselle kutsumustyönä eikä ottanut tunneista edes rahaa.
– Ja jos hänen vaikutustaan katsoo, niin Wagneria ei olisi ilman häntä.
– Liszt vastusti kaikkea automaattista ja edellytti, että musiikkiin suhtaudutaan luovasti. Tässä on piikki musiikinopetukselle: nykyään harjoitellaan liian samalla tavalla, mekaanisesti.
Pianisti asuu Unkarin maaseudulla Tonavankaarella pienessä kylässä. Hän tutustui paikkaan sattumalta konserttikiertueella, ihastui ja osti sieltä miltei saman tien talon. Suurin osa hänen ajastaan menee kuitenkin konserttikiertueilla Keski-Euroopassa.
Antaako unkarilaisuus jonkin etulyöntiaseman Lisztin tai vaikkapa Bela Bartókin musiikin tulkitsemiselle?
– Ei se automaattisesti niin ole, että unkarilainen ymmärtäisi heitä paremmin kuin muunmaalaiset. Kyse on samasta kuin Sibeliuksen ja suomalaisuuden kohdalla. Olen kokenut huikeita Sibelius-elämyksiä myös muualla kuin Suomessa. Tämän tason taide on aina universaalia.
Osa Gergely Boganyin perheestä asuu yhä Suomessa, esimerkiksi Tibor-veli toimii täällä kapellimestarina.
Itse hän kävi Helsingissä viimeksi marraskuussa, jolloin hän soitti Helsingin kaupunginorkesterin konsertissa harvoin kuullun Wilhelm Furtwänglerin pianokonserton. Ondine myös levytti esityksen.
– En ymmärrä, miksi näin hieno musiikki joutuu unohduksiin, kun taas moni sellainen kappale on päässyt kantaohjelmistoon, joka ei sinne kuuluisi, pianotaiteilija huokaa.
Harri Kuusisaari
Pianon hurmaa unkarilaisittain: Liszt–Schubert–Liszt. To 24.3. klo 19 Vanhakirkko, Lönnrotinkatu 6. Liput 20 / 15 e.
Jaa tämä artikkeli: