Taakse poistu!
Moni alokas poistuu armeijan riveistä ennen aikojaan.
Varusmiespalveluksen keskeyttäminen ei johdu vain alokkaiden huonosta kunnosta. Suurin syy voi olla puolustusvoimien kuri.
Varusmiespalveluksen suorittaa tällä hetkellä hieman alle 80 prosenttia alle 30-vuotiaista miehistä. Vielä viisi vuotta sitten 85 prosenttia ikäluokasta kävi armeijan. Vuonna 2009 varusmiespalveluksen keskeytti vajaa 5 500 henkilöä, joka on viidennes palvelukseen astuvista. Osa heistä palaa palvelukseen myöhemmin.
– Keskeyttämisistä noin puolet johtuu psyykkisistä ja puolet fyysisistä tai somaattisista syistä. Siviilipalvelukseen siirtyi edellisestä saapumiserästä peruskoulutuskauden aikana hieman yli kaksi prosenttia alokkaista, kertoo tiedotuspäällikkö Eero Karhuvaara puolustusvoimien pääesikunnan viestintäosastolta.
Asepalvelusta ei jatketa alokkaan kanssa, jonka henkinen kantti ei kestä sotilasharjoituksia. Mutta onko asepalveluksen keskeyttäminen nuoren omaa syytä?
– Lihavuus ja huono fyysinen kunto ovat vain pieni osa suurempaa pulmaa. Itse pidän tärkeimpänä ulkopuolisen yhteiskunnan ja armeijan todellisuuden etääntymistä valovuoden päähän toisistaan, sanoo tutkija Mikko Salasuo.
Nykyvarusmiehet ovat syntyneet ensimmäisen laman kynnyksellä 1980–90-lukujen taitteessa varsin erilaiseen maailmaan kuin heidän vanhempansa ja isovanhempansa. Sen sijaan varusmiespalvelus on pysynyt muuttumattomana viimeiset vuosikymmenet.
– Nuoret ovat tottuneet tekemään yksilöllisiä valintoja. Heidän todellisuutensa muodostuu uusmedian värittämässä maailmassa ja elämäntyyliin kuuluu elämyshakuisuus. Armeijan jo 1800-luvulta periytyvä kurivalta, identiteetin riisunta ja asioiden perustelemattomuus eivät löydä enää kosketuspintaa nuorten keskuudessa, Salasuo jatkaa.
Nuorisotutkimusverkoston tutkijat Tommi Hoikkala, Mikko Salasuo ja Anni Ojajärvi ehdottavat viime syksynä ilmestyneessä kirjassaan Tunnetut sotilaat – varusmiehen kokemus ja terveystaju, että varusmiespalvelun rakenteita olisi muovattava suuntaan, joka tavoittaa paremmin muun yhteiskunnallisen kehityksen.
Suomalaista kansallista identiteettiä ja maanpuolustustahtoa on rakennettu muun muassa Väinö Linnan Tuntemattomalla sotilaalla, talvisodalla ja yleisellä asevelvollisuudella. Yhä useammalle nuorelle sota on vain historian kirjoista tuttu.
– Suomessa ajatellaan vaistomaisesti, että myös nuoret arvostavat viime sotien uhrauksia. Kuitenkaan 70 vuoden takaiset tapahtumat eivät merkitse nykyvarusmiehille samaa kuin heitä edeltäneille sukupolvilla. Historia ei enää pakota suorittamaan armeijaa, Mikko Salasuo kertoo.
Jotta varusmiespalvelusta suorittava kokisi armeijan mielekkääksi, puolustusvoimien olisi Mikko Salasuon mukaan syytä kiinnittää huomiota koulutuksensa uudistamiseen. Yhteiskunnan muissa koulutusjärjestelmissä kannustetaan kriittiseen ajatteluun ja itsenäiseen tiedonhankintaan. Armeijassa käskyjä ei ole syytä kyseenalaistaa, ja se on monelle nuorelle shokki.
Armeijassa on fiksuja ja jäsentyneitä malleja palveluksen kehittämiseksi, mutta ne eivät Salasuon mielestä toteudu ruohonjuuritasolla.
– Kantahenkilökunta yrittää toteuttaa hienoja ideoita, muttei onnistu. Varusmiehistä kaikki näyttää sekavalta ja monet heistä turhautuvat.
Puolustusvoimat ei myöskään kerää järjestelmällisesti palautetta, jonka pohjalta toimintaa mietittäisiin uudelleen.
– Organisaatio, jossa ei ole palautejärjestelmää, on hierarkkinen ja hidas muutoksille. Puolustusvoimilla on vahvat perinteet ja sen sisällä käydään jatkuvaa vääntöä "oikeasta" toimintamallista. Lopputuloksena on helposti se, että kaikki tarkoittavat hyvää, mutta toteutus on kuin pään hakkaamista suomalaiseen peruskallioon, Salasuo toteaa.
Erja Piipponen
Kasarmi kauhistutti paniikkihäiriöistä
Jere (nimi muutettu) palasi Vekarajärveltä kaksi viikkoa palvelleena. Jeren toinen yritys suorittaa asevelvollisuus kesti kahdeksan päivää pidempään kuin edellinen kerta kaksi vuotta aikaisemmin heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen.
Keskustelut armeijan päällystön ja lääkärin kanssa siviiliin paluuta mietittäessä sujuivat Jeren mielestä hyvin eikä häntä kohdeltu huonosti. Puolustusvoimat lähetti mieluummin paniikkihäiriöistä kärsivän kotiin kuin otti riskin, että jotain ikävää tapahtuu.
Jerellä ei ollut vaikeuksia totella armeijassa käskyjä eikä hänellä ollut mitään kyseistä instituutiota vastaan.
– Kuten useimmat muut, niin minäkin päätin hoitaa armeijan pois maanpuolustussyistä. Mutta paikka on klaustrofobiselle eli ahtaan ja suljetun paikan kammosta kärsivälle kauhistus. Ensimmäisinä viikkoina ei pääse mihinkään ilmoittamatta menoaan tupakalle tai ihan muuten vain ulos.
Vaikka Jeren tilan tarve ei ole siviilissä kovin suuri, eniten häntä ahdisti suljettu kasarmi, josta ei pääse paniikkikohtauksen iskiessä ulos.
– Yksilölliseen kohteluun tottuneelle on vaikea sopeutua systeemiin, jossa hän on vain pelkkää massaa. Parhaiten pärjää, kun ei erotu joukosta. Omia mielipiteitä ei kannata myöskään laukoa missään, Jere kertoo.
Jaa tämä artikkeli: