Yhteistilojen seinälle on laitettu asukkaiden lapsuudenkuvat.Kuva: Miska Reimaluoto
Tädit rakensivat kerrostalon
Seniori-ikäisten naisten ideoimassa yhteisöllisessä Loppukiri-talossa asukkaat hoitavat kaiken itse siivousta ja ruokailua myöten.
Arabianrantaan lähes kolme vuotta sitten rakennetun Loppukirin keittiössä on täysi tohina päällä talon ruokaryhmän valmistaessa päivän ateriaa. Voi kuvitella, miten alakerran avara ja valoisa ruokasali kuhisee väkeä päivällisen aikaan. Hyvän aterian jälkeen voi istahtaa lämpimin värein sisustetun kirjasto- tai televisionurkkauksen nojatuoliin.
Loppukirin perustajiin kuuluva Marja Dahlströmesittelee ylpeänä talon 400 neliön suuruisia yhteistiloja. Niihin kuuluvat myös alakerroksen hyvin varustettu pesutupa ja pieni tietokonenurkkaus sekä yläkerroksen takkahuone ja saunatilat, joista on hulppeat näkymät ympäristöön.
– Talossa on 70 asukasta, jotka ovat iältään 54–89-vuotiaita. Osa käy vielä työssä, mutta suurin osa on eläkeläisiä. Asukkaat ovat eri puolilta Suomea erilaisista elämänpiireistä, mikä merkitsee yhteisölle valtavaa henkistä rikkautta.
Ruoka kerran päivässä
Aktiiviset Seniorit ry:n rakennuttama Loppukiri perustuu yhteisöllisyyteen. Asukkaat ovat jakautuneet kuuteen ryhmään, jotka hoitavat kuuden viikon rytmissä talon ruokailut ja yhteistilojen siivouksen. Työssä käyvät osallistuvat yhteisiin töihin hieman vähemmän.
– Ruokaryhmä hakee tukusta raaka-aineet. Ruokaa tarjotaan kerran päivässä kello 17, ja joka päivä on myös kasvisvaihtoehto. Ateria maksaa jälkiruokineen kolmesta neljään euroa, ja se maksetaan ruokatilille. Ruokailuun ilmoittaudutaan etukäteen, selittää Marja Dahlström.
Monia on epäilyttänyt, miten järjestely voi sujua ongelmitta, vaatiihan se asukkailta melkoista sosiaalisuutta.
– Täytyy sanoa, että elämä talossa on sujunut yllättävän hyvin. Toisaalta osasimme valmistautua uuteen asumismuotoon muun muassa käymällä yhteisöllisyyteen valmentavia kursseja.Oman elämänsä subjekti
Marja Dahlströmin mukaan Loppukirin asukkaiden yhteishenkeä pyritään pitämään yllä työryhmien, joka toinen viikko kokoontuvan yhteisöllisyyden opintopiirin sekä erilaisten harrastusten ja tapahtumien avulla. Talon asioita puidaan kerran kuussa yhteisökokouksessa. Turhaa hierarkiaa vältetään siten, että jokaisesta työryhmästä valitaan vuorollaan puheenjohtaja ja sihteeri.
– Tämäntyyppiseen asumismalliin sisältyy mahdollisuus kehittyä ihmisenä, sillä kyllä aikuisen ihmisen on yritettävä tulla toimeen kaikkien kanssa. On myös hienoa, kun saa olla ideoimassa ja päättämässä itse asioista. Talostahan tulee juuri niin hyvä kuin osaamme sitä kehittää.
– Haluamme samalla luoda myönteistä kuvaa vanhenemisesta, näyttää, että myös iäkäs ihminen voi olla oman elämänsä subjekti.
Keskeisenä ajatuksena on, että yhteisöllisyys tuo vanhenevalle ihmiselle turvaa. Talossa on käytössä päivystyspuhelin, ja naapurit auttavat asioiden hoitamisessa, jos joku sairastuu tai lähtee matkoille.
– Vaikka teemme paljon asioita yhdessä, pidämme erittäin tärkeänä, että jokainen saa säilyttää yksityisyytensä. Toisten asioihin ei puututa, Dahlström painottaa.
Tulevaisuudessa on haasteena, miten toimitaan sitten, kun talon asukkaiden kunto huononee. Dahlström uskoo, että nekin ongelmat pystytään ratkaisemaan.
Toimintamalli Ruotsista
Loppukiri-hanke sai yhdeksän vuotta sitten kipinän ystäväporukasta, josta osa oli eläkeiän kynnyksellä ja osa jo eläkkeellä. Heitä alkoi omien vanhempien sairastelun vuoksi askarruttaa, missä he itse viettäisivät vanhuutensa.Naisporukka kävi tutustumassa ruotsalaiseen senioriyhteisöön Färdknäppeniin ja ihastui sen toimintamalliin. Helsingistä alettiin heti etsiä sopivaa tonttia.
– Kerroimme kaupungin virkamiehille ideastamme, ja vaikka kyse oli tällaisista tädeistä, saimme kaikkialta neuvoja ja kannustusta. Kävimme tutustumassa ikäihmisten palvelutaloihin ja katsomassa vapaita tontteja eri puolilla Helsinkiä, Marja Dahlström muistelee alkuvaiheita.
Talohanketta ajamaan perustettiin Aktiiviset Seniorit -yhdistys elokuussa 2000. Kun tietyt kriteerit täyttänyt kaupungin vuokratontti Arabianrannasta löytyi, piti yhdistys infotilaisuuden, johon tuli peräti 200 ihmistä.
– Mukana oli vuosien mittaan iso määrä ihmisiä. Esimerkiksi hanketta kuvailevia selostuksia ja yhdistyksen liittymishakemuksia lähetettiin noin tuhannelle kiinnostuneelle.
Talohankkeesta kirja
Taloprojektia jatkettiin lähettämällä rakennusliikkeille tarjouspyynnöt, ja valituksi tuli Sato-Rakennuttajat. Arkkitehdiksi pyydettiin Kirsti Sivéniä, joka oli suunnitellut Marja Dahlströmiä ja yhdistyksen muita jäseniä innostaneen vanhainkodin Juvalle.
– Saimme osallistua yhteistilojen ja omien kotiemme suunnitteluun. Sivén teki asuntoihin erilaisia pohjaratkaisuja. Pienimmät asunnot ovat 36 ja suurimmat 80 neliötä.
Rahoitus kerrostalon rakentamiseen saatiin siten, että sen tulevat asukkaat myivät omat asuntonsa.
Loppukirin yhteisöllinen asumismuoto on herättänyt kiinnostusta ulkomaita myöten. Eri puolille Suomea on myös syntynyt uusia vaihtoehtoisen asumisen suunnitelmia. Niistä pari on Helsingissä.
Marja Dahlström on kirjoittanut talon toisen asukkaan Sirkka Minkkisenkanssa kirjan Loppukiri – vaihtoehtoista asumista seniori-iässä, jossa kerrotaan kuusi vuotta kestäneen hankkeen vaiheista sekä asumisesta talossa. WSOY:n kustantama kirja ilmestyi tammikuussa.
Jaa tämä artikkeli: