Molempia jännitti. Nelli Palomäki ei tuntenut etukäteen kuvan herkkää tyttöä, ja kuvasta voi aistia, että sekä kuvaaja että kuvattava ovat pidättäneet henkeään kuvaa otettaessa. Pinja 3-vuotiaana, 2009, pigmenttivedos.
Tahroja kohtaamisista
Valokuvan hetki on mennei-syyttä kameran laukaisimen räpsähdettyä. Siitä seuraa melankoliaa ja paljon ajatuksia ajan lyhyydestä.
Teksti Satu Itkonen
Kuva Nelli Palomäki
Tapaan Suomen valokuvataiteen museossa Kaapelitehtaalla pienen Pinja -tytön. Hän katsoo ohuessa kesämekossaan totisena ja ehkä myös varovaisen uteliaana suoraan kameraan, kohti kuvan katsojaa. Hän kurottaa leukaansa pikkuisen eteenpäin, mutta vain sen verran, että katsoja voi aistia eleessä vienon kysymysmerkin. Hän näyttää pohtivan ankarasti jotain.
Ihmettelen Nelli Palomäen (s. 1981) ensimmäisessä näin laajassa näyttelyssä sitä, miten niin perinteinen ja tuttu aihe kuin edestä päin kuvattu ihminen voi olla aina yhtä kiinnostava, jos kuvassa on ”sitä jotakin”. Kummasti tuntemattomankin ihmisen katse naulitsee.
Palomäki on opiskellut Aalto-yliopistossa ja on maineikkaan Helsinki Schoolin valokuvaajia. Hänen tyylinsä ponnistaa ilmiselvästi mustavalkoisen valokuvataiteen ja muotokuvauksen traditioista, mutta omaleimaisena se on kiinnostanut asiantuntijoita ja yleisöä myös ulkomailla.
Vuoteen 2013 mennessä Palomäki on osallistunut yli kolmeenkymmeneen yhteisnäyttelyyn ja pitänyt yhdeksän yksityisnäyttelyä.
Useimmiten kuvassa on vain yksi ihminen, joka katsoo suoraan kameraan. Malleina on ollut paljon lapsia, mutta myös pietarilaisen sotilaskoulun poikia. Monikaan Nelli Palomäen kuvaamista henkilöistä ei ole hänelle entuudestaan tuttu, eikä kaikkien kanssa ole edes yhteistä kieltä.
Osa ihmisistä – etenkin lapsista – on puettu vanhahtaviin asuihin, joista tulee kiinnostava ristiriita, kun henkilöt kuitenkin edustavat nykyaikaa. Kuvan Pinja valitsi itse asunsa monien mekkojen joukosta. Vakavuus tuli luonnostaan hiljaisessa tilanteessa, eikä Palomäki muutenkaan käske kuvattaviaan istumaan ja hymyilemään.
Kuvaaja kertoo viettävänsä rauhassa aikaa kuvattaviensa kanssa, ja jos mallia jännittää, ei kuvaajakaan aina muista kuvaustilanteessa edes hengittää. Se, että kuvaaja ei halua olla ulkopuolinen sivustaseuraaja, välittyy kuvista: niissä on monesti jotain maagista läsnäolon tuntua.
Kuvan tyttö kasvaa pian aikuiseksi, ja joka tapauksessa valokuvan hetki on menneisyyttä kameran laukaisimen räpsähdettyä. Valokuviin liittyy paljon melankoliaa ja ajatuksia ajan kulumisesta, unohtamisesta ja vanhenemisesta.
Nelli Palomäki muotoilikin näyttelyn lehdistötilaisuudessa, että valokuva on ”tahra kokemuksesta tai kohtaamisesta”.
Nykyvalokuvan rinnalla Valokuvataiteen museossa voi tehdä aikamatkaa myös suomalaiseen valokuvataiteeseen.
Helsinkiläiset Jorma Hinkka ja Erja Hannula lahjoittivat viime vuonna museolle 30 vuoden aikana kertyneen kokoelmansa, jossa on katsojaystävällisiä, usein esteettisesti miellyttäviä teoksia pääasiassa suomalaisilta tekijöiltä, mutta myös maailmantähdiltä kuten Henri Cartier-Bressonilta .
Jorma Hinkka on valokuvataidekirjojen graafisen suunnittelun huippunimi, ja kokoelman teoksetkin ovat monesti karttuneet luontevasti kirjaprojektien ohessa.
Nelli Palomäki sekä kokoelma
Hannula & Hinkka Suomen valokuvataiteen museossa Kaapelitehtaalla 21.4. saakka ti–su klo 11–18, ke 11–20. Runsaasti tapahtumia ja työpajoja. Yleisöopastukset
ke klo 11.15 sekä su klo 13. Pääsymaksut 6 / 4 euroa, alle 18-vuotiaat ilmaiseksi. Museon studiossa on
Eeva-Mari Haikalan performansseihin perustuva näyttely.
Tapahtumia näyttelyiden ympärillä:n ke 6.3. ja ke 10.4. klo 18
Nelli Palomäen taiteilija-
tapaaminen. Pääsy museolipulla.
n la 23.3. klo 11–15 Kaapelin
museoiden perhepäivä.
n su 24.3. klo 14 Erja Hannula ja Jorma Hinkka kertovat kokoelmastaan.
n ke 27.3. klo 18 teemaopastus näyttelyissä – aiheena
moninainen muotokuva.
n ke 3.4. klo 18 dosentti,
FT, Liisa Lindgrenin luento kansanedustajien muotokuvista ja puhuttelun taidosta. Vapaa pääsy.
n ke 17.4. klo 18 kuvataiteilija Santeri Tuorin luento tunnistekuvista ja muotokuvan traditiosta. Vapaa pääsy.
Jaa tämä artikkeli: