Tähtitaivas vai keinovalojen kupla?
Helsingin taivaalla tähdistä näkyy noin kaksi prosenttia verrattuna valosaasteettomaan ympäristöön. Tähtitaivaamme näyttää mustalta kankaalta, johon on puhkottu harvakseltaan himmeää valoa läpäiseviä reikiä.
Erämaassa tai maaseudulla tähtitaivas näyttäytyy kolmiulotteisena avaruutena, jossa voi paljain silmin erottaa noin kuusituhatta aurinkomme kaltaista palavaa kaasupalloa. Linnunrata kulkee vaaleana juovana taivaan poikki. Näky pistää miettimään syntyjä syviä.
Ihmisen perspektiivi on hyvin erilainen havaintopaikasta riippuen: näkeekö itsensä pienenä hitusena keskellä suurta kaikkeutta, vai onko sulkeutunut keinovalojen luomaan kuplaan. Koen kolmiulotteisena näkyvän tähtitaivaan hyvin kauniina ja rauhoittavana. Uskon myös, että me ihmiset olisimme tasapainoisempia, jos pääsisimme sitä säännöllisesti katselemaan. Äärettömän avaruuden perspektiivissä asiat asettuvat oikeisiin mittasuhteisiinsa.
Vaikka Helsinki sijaitsee maamme suurimmalla yhtenäisellä valosaastealueella, ei tilanne ole toivoton: Nuuksiossa ja Sipoonkorvessa tähtitaivas näkyy niin hyvin, että linnunradan voi erottaa. Myös monilla Helsingin edustan saarilla voi ihailla eteläistä tähtitaivasta.
Jouni Viitala
Jaa tämä artikkeli: