Tähtitieteen lumoa Observatoriossa
Helsinkiläiset tarvitsivat ajan tarkistamiseen 1800-luvulla observatorion aikapussia, jota käytettiin 1900-luvulle asti. Nyt se on nähtävillä vastikään remontin jälkeen avatussa Helsingin observatoriossa Tähtitorninmäellä.
Tarkka aika määritettiin 1800-luvulla tähtien avulla, ja Helsingin observatorion keskimmäisen tornin huipulla on edelleen pystyssä aikamerkkimasto, josta tasan kello 12 pudotettiin suuri öljykangaspussi. Korkealta, puuttomalta kukkulalta merkki näkyi kaupungillekin hyvin.
Aseman kellokin rukattiin aikapussin mukaan oikeaan aikaan. Observatorion päällikkö Päivi Harjunpää kertoo, että tieto lähetettiin lennättimen avulla muille asemille. Laivoille aikapussi tarjosi virheettömän navigoinnin, jolle pontta antoi myös Katajanokan kanavan rannalta ammuttu kanuunanlaukaus.
Harjunpää korostaa, ettei observatorio ole vain museo, vaan yleisökeskus, jossa niin päiväkotilapset, koululaiset kuin aikuisetkin voivat tutustua ”tähtitieteen lumoon”.
Upeasti restauroidun observatorion saleissa – Meridiaani-, Aurinkokunta-, Tiede- ja Tähtisalissa – ovat esillä niiden nimien mukaiset aihepiirit.
Aluksi observatorio sijaitsi Turussa. Turun palon jälkeen myös observatorion oli muutettava Helsinkiin, kuten koko yliopiston. Asiaa selvittämään määrätty tähtitieteen professori Friedrich Argelander löysikin sopivan paikan ”Helsingin eteläpuolella sijaitsevalta paljaalta ja varsin yksinäiseltä Ulricasborgin vuorelta”, jolle kolmitorninen rakennus nousi C.L. Engelin suunnittelemana vuonna 1834.
– Kun talo oli vielä opetuskäytössä, moni ohikulkija kertoi toiveestaan päästä kurkistamaan sisälle. Nykyisin observatorioon ja sen näyttelyihin sekä tähtitieteen lumoon voi tulla tutustumaan kuka tahansa, lupaa Päivi Harjunpää.
– Nyt talon arvoitukset ratkeavat. Kävijä voi poiketa sisään vaikkapa saadakseen selville oman painonsa Aurinkokuntamme eri planeetoilla. Talon muita erikoisuuksia on esimerkiksi Aurinkokunnan syntyajoilta peräisin oleva meteoriitin palanen, johon saa myös koskea.
Suomeen tiedetään pudonneen ainakin 13 meteoriittia, joista osa on esillä Luonnontieteellisen keskusmuseon Mineraalikabinetissa Helsingin yliopistomuseossa.
Aivan kaikkia observatorion salaisuuksia Päivi Harjunpää – tähtitieteilijä itsekin – ei paljasta, mutta lupaa, että kokeilla voi vaikkapa ”planeettana olemista”.
Saman katon alla toimivat myös Tähtitieteellinen yhdistys Ursa ry ja Yliopiston almanakkatoimisto. Observatorio on osa Helsingin yliopistomuseota.
Kopernikuksentie 1:stä voi myös vuokrata kokous- ja juhlatiloja vaikkapa häihin ja karonkkajuhliin.
– Ensi kesän juhliin on vielä tilaa, vinkkaa Harjunpää. Silloin puutarhakin jo kukoistaa.
P.S. Asun Helsingissä lähellä merta, virkistävien ulkoilureittien tuntumassa. Silti kaupungin palvelutkaan eivät ole kaukana.
Nautin yhdessä lasteni kanssa vietetystä ajasta ja touhuilusta, heidän kasvunsa ja kehityksensä seuraamisesta ja sen valtavan innon ja palon näkemisestä, joka heillä on tärkeiksi kokemiaan asioita kohtaan.
Ihmettelen kaupungin valot taakse jätettyäni öisen tähtitaivaan kauneutta ja ihmisen pienuutta.
Harri Markkula
www.observatorio.fi
Jaa tämä artikkeli: