Pitkä tie. Pastori Bekure Daba sai lapsena suvun vihat päälleen, koska tahtoi mennä kouluun. Aikuisena kristittynä hän joutui monta kertaa vankilaan kommunistihallinnon aikana.
Taistellen kouluun ja papiksi
Lähetysjuhlat Helsingissä 7.–9.6: Etiopian ensimmäinen naispappi Bekure Daba on päässyt kirkossaan korkeammalle kuin kukaan toinen nainen.
Teksti ja kuva Sari Lehtelä
Hänen pari vuotta sitten valmistuneen väitöskirjansa aiheena on naisten vaikeneminen Mekane Yesus -kirkossa.
Miksi nainen sitten vaikenee?
Bekure Daba nauraa.
– Tästä on keskusteltu kirkossa paljon. Yhdessä on päätetty, että syrjintää ei hyväksytä. Mutta miehet valitsevat johtajiksi kavereitaan, toisia miehiä. Tämä on maan kulttuuria. Naisia ehdotetaan harvoin johtotehtäviin.
Harvat naiset ovat ehtineet pätevöityäkään johtotehtäviin. Bekure Daban mukaan naisten syrjäytyminen alkaa jo opiskelustipendejä jaettaessa. Naiset eivät saa oman kirkkonsa stipendejä, vaan he ovat ulkomaisten kirkkojen tuen varassa. Kuitenkin jo vuonna 1993 päätettiin, että kolmannes kirkon stipendeistä pitää antaa naisille.
Bekure Daba myöntää, että naiset voisivat itsekin olla pontevampia.
– He pyytävät puheenvuoroa turhan harvoin.
Joskus ulkomaalainen lähetystyöntekijä voi olla vauhdittamassa muutoksia.
– Pyysimme kerran ruotsalaisia kysymään kokouksessa, miksei stipendiehdokkaiden listassa ollut yhtään naista. Kysymys johti siihen, että stipendejä ei jaettu, ennen kuin naisia saatiin listalle.
Bekure Daba syntyi noin 54 vuotta sitten (tarkkaa ikäänsä hän ei tiedä) Länsi-Etiopiassa Wollegan maaseudulla ison ortodoksiperheen nuorimmaksi.
Tytöt eivät siihen aikaan päässeet kouluun sillä seudulla, mutta isoveli taisteli Bekuren puolesta. Tyttö pääsi kouluun, mutta sai palkakseen koko suvun vihan. Isä ajoi hänet pois kotoa, ja Bekure asui kouluaikansa isoveljen luona.
– En luovuttanut, vaikka en oikeastaan ymmärtänyt, mitä tapahtui.
Lukioaikana Bekure Daba liittyi Mekane Yesus -kirkkoon ja hänet konfirmoitiin. Hän pärjäsi koulussa hyvin ja pääsi opiskelemaan teologiaa kirkon seminaariin Addis Abebaan.
– Opiskelu vahvisti uskoani valtavasti. Tajusin vasta siellä, mitä usko merkitsee.
Kun kurssikaverit, kaikki miehiä, vihittiin papiksi vuonna 1980, Bekure Dabasta tuntui pahalta. Hänen kotiseutunsa synodin silloinen pääsihteeri Megersa Guta lohdutti häntä: vika ei ole sinussa vaan kirkossa. Myöhemmin Bekure tajusi, että pääsihteeri oli harvinainen poikkeus kirkossa. Myös Läntisen synodin ilmapiiri poikkesi muista synodeista.
Bekure Daba pääsi tähän synodiin naistyöhön. Hän tapasi naisia kodeissa ja rukoili heidän kanssaan. Häntä puhuteltiin aina pastoriksi.
1980-luvulla Etiopiassa elettiin Mengistun kommunistivallan aikaa. Monilla alueilla kristittyjä vainottiin ja Bekurekin oli monta kertaa vankilassa. Kaikki kirkot Wollegassa olivat pitkään suljettuina.
Keskustelu naispappeudesta alkoi kirkossa vuonna 1980. Naispappeus hyväksyttiin vuonna 1997, ja Bekure Daba vihittiin virkaan vuonna 2000.
– Silloin järjestettiin iso juhla, johon kutsuttiin vieraita ulkomailtakin.
Mekane Yesus -kirkon papeista on nyt naisia 32, miehiä 2 600. Lähes kaikki naispapit ovat Läntisen synodin alueelta. Vain vihityt papit voivat päästä kirkon johtotehtäviin. Bekure Daba valittiin Läntisestä synodista jakautuneen Gimbi Jorgon synodin piispaksi eli presidentiksi vuosiksi 2002–2005.
Presidenttinä hän pääsi osallistumaan kirkon ja synodien johtajien kokouksiin ainoana naisena. Häntä kunnioitettiin ja hänen työtään arvostettiin, vaikka hän oli usein eri mieltä kuin muut. Mutta kerran johto kokoontui ilman, että häntä kutsuttiin paikalle. Miehet tiesivät, että Bekure oli eri mieltä siitä, kuka pitäisi valita kirkon johtoon, ja kokoontuivat keskenään.
Bekure Daba onnistui mielestään hyvin presidentin toimessaan.
– Sain paljon kiitosta työstäni. Uskalsin valita naisen ison kehitysprojektin johtoon. Se osoittautui hyväksi valinnaksi, projektista saatiin loistoraportit.
Puoli vuotta sitten Bekure Daba aloitti uudessa tehtävässä kirkon naistyön osaston evankelioimistyön päällikkönä. Hänen miehensä Tesso Jaleta kutsuttiin opettamaan kirkon seminaariin. Molemmat olivat juuri väitelleet tohtoreiksi Isossa-Britanniassa.
– Olen iloinen, että minut kutsuttiin tähän tehtävään, vaikka työlle onkin annettu hyvin pieni budjetti.
Jaa tämä artikkeli: