Taitava mytologinen punos
”Ja minä, Mani, en suinkaan ole kaikkien ystävä vaan pian kaikkien vihollinen. Minun rikokseni on se että haluan saattaa heidät sovintoon toistensa kanssa.”
Profeetta Mani puhuu rauhasta ja yrittää saada toisiaan vastaan taistelevat hallitsijat luopumaan vihollisuuksista. Hän kiertää saarnaamassa rauhasta ja hyväksynnästä, saa ystäviä ja seuraajia niin kansasta kuin kuninkaallisista, mutta vihamiehiä niistä, jotka hyötyvät eripurasta. Mani saa vaikeissa tilanteissa neuvoja Kaksoselta, sisäiseltä ääneltään.
Valon puutarhoissaan Amin Maalouf punoo mytologiaa ja herättää eloon tämän manikealaisuuden isänä pidetyn, unohtuneen historiallisen hahmon. Hänen tarinassaan kireän lahkon parissa raskaan lapsuuden eläneestä Manista kasvaa humaani lääkäri, ihmistuntija ja taidemaalari, jonka sanoja halutaan kuulla. Ihmisten yhdenvertaisuutta saarnannut Mani kuolee lopulta kateellisten maagien ja vallanpitäjien vankina.
Maalouf taitaa tarinankerronnan. Hänen käsissään kieli soi ja helähtelee. Myös käännös on onnistunut.
Pälvi Ahoinpelto
Amin Maalouf: Valon puutarhat. Suomentanut Anna-Maija Viitanen. Gummerus 2014.
Jaa tämä artikkeli: