Taiteilijoiden perhe-elämää
Eero Järnefeltin maalaus tyttärestään Leenasta.

Eero Järnefeltin maalaus tyttärestään Leenasta.

Taiteilijoiden perhe-elämää

Järven lumo -näyttely 9.2. asti Ateneumin taidemuseossa Helsingissä.


Puutarhan kuumuudessa väreilevää valoa, lukemiseen syventyneen lapsen keskittyneisyyttä ja teini-ikäisen tytön ujoutta rantakivellä. Tuusulanjärven rannalle asettuneilta taiteilijoilta ei aiheita puuttunut, sillä perhe oli lähellä. Lapset päätyivät malleiksi, halusivat tai eivät.

Järven lumo -näyttely on viehättävä kurkistus viiteen taiteilijakotiin.

Ensimmäisenä Tuusulanjärven rannalle muuttivat vuonna 1897 Juhani Aho ja Venny Soldan-Brofeldt. Rouva uskoi, että miehen rakastuminen vaimon Tilly-siskoon oli seurausta epäesteettisestä asumisesta. Uuden kodin piti korjata tilanne, mutta rakas sisko muuttikin kävelymatkan päähän ja emännöi Aholassa vaimon ollessa matkoilla.

Taiteilijoiden vaimot pitivät yhtä ja tukivat miehiään, vain toivorikkaasti Tuiju-morsiamelle rakennettu J. H. Erkon Erkkola jäi ilman emäntää.

Näyttelyssä saa häivähdyksen myös perheiden sisustusajattelusta: ei enää tunkkaista porvariskotia vaan raikasta ja käytännöllistä. Ruotsalaisen Carl Larssonin kotikuvat tunnettiin täälläkin, käsitöitä tehtiin ja arvostettiin. Miehet tekivät huonekalujakin. Kirkkaat värit ja kukkivat huonekasvit lisäsivät viihtyisyyttä.

Halosenniemen isoon tupaan mahtui isä maalaamaan ja lapset leikkimään. Usein Maija Halonen soitti tueksi pianoa, kun Pekka Halonen maalasi.

Iso ateljee toimi myös taiteilijayhteisön luontevana kokoontumispaikkana.

Näin sisustettiin: ” Ei enää tunkkaista porvariskotia vaan raikasta ja käytännöllistä.”
 

Jaa tämä artikkeli: