Taito hyppysissä
Verhoiluliikkeen verstaassa katseen kiinnittää muoveilla suojattu vanha pyöreälinjainen biedermaier-tuoli. Se on saanut uuden, sävähdyttävän verhoilun seepraraitaisesta mustavalkoisesta kankaasta. Missä ikinä sitä tullaan pitämäänkin, se antaa luonnetta koko huoneelle.
– Nuoret aikuiset haluavat vanhoille huonekaluilleen vaihtoehtoista ilmettä. Se kaluste, jota ei aikaisemmin voinut sietää, tuntuu nyt turvalliselta muistolta lapsuudesta. Tämän päivän kierrätys- ja vintagetrendien mukaisesti huonekaluja uudistetaan kuvioidulla kankaalla tai väreillä, kertoo verhoilijamestari Juhani Kanerva .
Verhoiluliike P. Kanervassa Mellunkylässä työskennellään jo neljännessä polvessa. Liikkeen perusti Juhani Kanervan isoisä Alfred Kanerva vuonna 1920. Tänä päivänä liikkeessä työskentelee myös Kanervan tytär puolisoineen. Viideskin polvi näyttää kiinnostuvan alasta: myös tyttären pojat käyvät verstaalla oppimassa.
Verhoilijalla taidon tulee olla kirjaimellisesti hyppysissä. Käsillään verhoilijamestari tuntee, mitä kulloinkin on tehtävä: milloin meriheinätäytettä on juuri oikea määrä ja milloin kangas on sopivan kireällä. Muotojen, kokojen ja värien hahmottamisessa tarvitaan lahjakkuutta.
Asiakkaat ja toimeksiannot vaihtelevat suurista pieniin. Aamu voi alkaa Tuomiokirkossa ja päivä voi jatkua kasinolla.
Suuri osa työstä on kuitenkin kotoisten sohvien tai tuolien uudelleen verhoilua. Hyvin tehtyjä mutta elämää nähneitä huonekaluja kannattaa uudistaa. Huonoista aineista kokoon kursituille ei enää voi tehdä mitään.
– Osa nykyajan sohvista on sellaisia, ettei niitä voi ollenkaan purkaa ilman, että ne menevät rikki, kertoo Kanerva.
Parhaimmillaan työ on luovaa ongelmanratkaisua.
– Kun itse tekee, voi päättää, miten etenee. Saa ideoida ja toteuttaa omalla tavallaan, kuvailee Kanerva työtään.
Mikään toimeksianto ei ole ollut mahdoton toteuttaa. 1960-luvulla verstaalle tuli mies, joka oli ihastunut elokuvassa näkemäänsä sohvaan, jolla Gregory Peck oli lojunut, ja pyysi tekemään itselleen samanlaisen.
– Kävimme isän kanssa kaksi kertaa leffassa ja kun panimme päämme yhteen, pystyimme hahmottamaan sohvan mittasuhteet. Kun sohva oli valmis, saimme kuulla, että siitä tuli just ihan nappi, muistelee Kanerva.
Kanerva kokee olevansa palveluammatissa.
– Huonekaluliike määrittelee asiakkaan puolesta, mitä hänen pitää haluta: antaa käteen katalogin, josta asiakas voi ostaa jotakin. Minulle lähtökohtana on aina se, mitä asiakas haluaa. Iso osa työtäni onkin auttaa asiakasta hahmottamaan toiveensa. Sitten voin kertoa, miten sen toteuttaminen on mahdollista.
Vaikka takana on kymmeniä työvuosia, verhoilijamestari on edelleen viehättynyt vanhoista huonekaluista.
– Ajattele, miten näin hienoa jälkeä on saatu aikaan ilman koneita. Ilman taitoa tällainen ei olisi onnistunut.
P.S. Nautin onkimisesta lastenlasten kanssa.
En ole koskaan suuttunut. Kaikilla asioilla on hyvät puolensa. Kaikkeen löytyy lopulta ratkaisu.
Vaadin kaikilta korkeaa työmoraalia. Olen toiminut tavarantarkastajana 10 vuotta. Jos työt tehtäisiin huolellisesti, kuluttajanvalituslautakuntaa ei tarvittaisi.
Pauliina Koponen
Yksilöllisen käsityön päivät
Kaapelitehtaan Puristamolla 31.1.–3.2. to–la klo 11–18, su klo 11–17.
Jaa tämä artikkeli: