Jokainen haluaisi olla toisen silmissä kaunis sellaisena kuin on. Kuva: Thinkstock

Taivaan tähden: Ansioni mukaan

Ansaitsematon armo.

• 18.01.2016 15:20
• Teksti: Kaisa Raittila

Kelpaisinpa sinulle, rakastettuni. Kelpaisivatpa sinulle naururyppyjen lomaan syöpyneet kyynelten uomat. Katselisit ystävällisesti kaikkea, mitä olen kokenut ja mikä on jäänyt minulta kokematta. Ymmärtäisit, että säkenöinnin lomassa minussa on myös se, mikä ontuu tai on paisunut pahkaksi asti.

Silloinkin, kun et sietäisi enää hetkeäkään, antaisit kuitenkin kaiken olla. Tietäisit, että tämä eleitteni, suojautumiseni, yksinäisyyteni ja naarmuuntuneen elämänhistoriani summa olen minä, kaltaisesi, jolla ei ole muuta mahdollisuutta kuin tulla rakkaansa armahtamaksi.

Tulla rakkaansa armahtamaksi, se on harvinaista. Se on niin harvinaista, että siitä haaveillaan Malminkartanossa ja Myllypurossa, Tapanilassa ja Punavuoressa. Joka ainoan suljetun oven takana asuu ihminen, joka haluaisi olla toisen silmissä kaunis.

Siksi ei ole ihme, että niin moni etsiytyy tai ikävöi hiljaisen alttarin ääreen. Luomisen aamun kirkkaus paistaa siellä. Olen tyhjä. Minuun ammennetaan. Lohduttomuuttani kylvetetään lohdutuksen loputtomassa lempeydessä.

Sydäntemme Täyttäjä näki viisaudessaan parhaaksi, että en jäisi kiitollisuudenvelkaan. Hän päätti luopua mittatikuista ja ottaa ansionani sen, etten ansaitse mitään.

Niin olen siis minäkin niitä, jotka elämän armottomissa käänteissä saavat ansionsa mukaan. Tinkimättömän hyväksyvä on Kristukseni katse.