Irakilainen 23-vuotias Alaa Al-Badi pakeni Irakista kumiveneellä Turkin kautta Kreikkaan ja majoittui 5. syyskuuta Mikael Agricolan kirkon kryptassa. Jussi Nukari / Lehtikuva
Taivaan tähden: Elämänjano
Olen perusluonnoltani masentuvaista sorttia, herkkä näkemään varjopuolia ja kriittisyyteen altis. Kuolema on tuntunut minusta hyvältä vaihtoehdolta, kun voimat ovat olleet vähissä tai vaikea asia on rusentanut rintaa. Niin hyväosainen ja elinvoimainen olen ollut, että olen voinut kyseenalaistaa elämän arvon.
Toista on katsella kuolemaa silmästä silmään. Sitä elämänjanoa, mikä kuolemaa pitkään odottaneessa äidissäni nousi hänen viimeisinä päivinään! Samaa elämänjanoa hautautuu venelasteittain Välimereen. Sama elämänjano purkautuu telttaleireistä eurooppalaisille maanteille ja kaupunkiemme kaduille. Sama elämänjano koettelee vieraanvaraisuuttamme kulisseiksi kuivuneissa, siisteiksi maalatuissa huoneissamme.
Tätä sunnuntaita sanotaan kirkollisessa puheenparressa syksyn pääsiäiseksi. Tällä kertaa pääsiäispäivää ei tarvitse kuvitella mielessään. Orjuudesta paenneet tulvivat aaltoina tajuntaamme, pysähtynyttä rauhaamme ihanasti rasittamaan.
Vanhoissa kirkoissa on kuvia maidolla ruokkivasta Jumalanäidistä. Hän on kristillisen kirkon symboli, joka ravitsee niin, ettei koskaan enää tule nälkä. Lapsikin ymmärtää, ettei sellainen maito ole proteiini- vaan rakkauspitoista.
Jos kerran Jeesus antaa tälle maailmalle ja sen jokaiselle olevaiselle elämän, mikä minä olen viemään sen tarjoamia mahdollisuuksia toiselta. Se, että elämä on lahja, ei ole fraasi. Kovaääninen fanfaari se on. En halua kuulla sen alta muuta.
17. sunnuntai helluntaista
Jeesus antaa elämän
Väri: vihreä
Valo: kaksi kynttilää
Teksti: Ps. 86:10–13; Jes. 26:12–14, 19 tai 1. Kun. 17: 17–24; Fil. 1:20–26; Joh. 5: 19–21.
Jaa tämä artikkeli: