Uskallanko havahtua? Ajatuspinttymät sulkevat helposti mielen ovia.

Taivaan tähden: Havahtuminen

• 13.07.2015 12:55
• Olli Valtonen

Jeesus oli elämänsä käännekohdassa. Tie Jerusalemiin ja ristille oli alkamassa. Hän vei opetuslasten kärkikolmikon, Pietarin, Johanneksen ja Jaakobin vuorelle voidakseen rukoillen valmistautua tulevaan.

Opetuslapset kuitenkin nukahtivat. Syvän unen takia he melkein menettivät erittäin tärkeän kokemuksen Kirkastusvuorella.

Siis melkein. Sunnuntain evankeliumin keskeinen lause nimittäin kuuluu: ”Havahtuessaan he näkivät Jeesuksen kirkkaudessaan.”

Jäämme elämässä paljosta vaille, jos emme ole hereillä. Tietyillä jutuilla on taipumusta pitää meidät syvässä unessa.

Yksi niistä on ennakkokäsitykset. Ihminen juuttuu helposti ajatustottumuksiinsa niin, että mieli sulkeutuu. Uusi idea kolkuttaa, mutta hän ei herää ovea avaamaan.

Toinen on helppouden rakastaminen ja henkinen laiskuus. Ei vaan viitsi… Ei jaksa ajatella ja tutkia asioita perinpohjaisesti.

Sellainen ihminen on altis populismille. Ei vain politiikassa vaan myös teologiassa. On helpompi sivuuttaa vaikeat kysymykset nyökkäämällä yksinkertaistuksille kuin perehtyä monimutkaisiin kokonaisuuksiin – ja suostua hämmentymään. Sillä usko, Raamattu ja mielenmuutos eivät ole läpihuutojuttuja. Lapsenusko on hyvä asia, joo. Mutta niin olisi aikuinen uskokin.

Tässä pari esimerkkiä henkisestä unilääkityksestä. On helpompi pitää mieli suljettuna kuin lähteä kohtaamaan hankalia, häiritseviä ajatuksia.