Taivaan tähden: Heräämisiä
Aamunkoitto. Uuteen päivään ei tarvitse havahtua riittämisestään ahdistuneena. Kuva: Pihla Tiihonen

Aamunkoitto. Uuteen päivään ei tarvitse havahtua riittämisestään ahdistuneena. Kuva: Pihla Tiihonen

Taivaan tähden: Heräämisiä

Valvokaa, sillä ette tiedä hetkeä, lukee maantienlaidan lyhtytolppaan niitatussa lapussa. Se on uhkaus sille, joka paaduttaa sydämensä eikä suostu Jumalan kutsuun. Moni pyytää synninpäästöä kuolinvuoteellaan, koska pelkää, että ei ole oikealla tavalla oikeasta armosta osallinen.

Kristillistä uskoa varjostaa uhkailemisen ja kiristämisen perinne. Rangaistuksen pelko on keskenkasvuista uskonnollisuutta. Sitä on tarvittu hajanaisten joukkojen suitsimiseen.

Pelolla saa toisen kyllä tottelemaan, mutta ihan toinen juttu on saada hänet sitoutumaan, puhumattakaan, että ihminen tulisi lohdutetuksi. Onneksi kristillinen usko on monin paikoin saanut kasvurauhan ja voinut ryhtyä edes osa-aika-aikuiseksi.

Eräs viisas raamatuntutkija on sanonut Raamattua Jumalan kehityskertomukseksi. Se helpottaa valvomisen sunnuntaina, jonka evankeliumissa Jeesus ilmoittaa hakevansa hyvikset luokseen hetkellä, jota pahikset eivät arvaa. Moni on mielessään kuvitellut päivän, jona toinen otetaan ja toinen jätetään.

Mutta älä säikähdä, rakas ihminen. Jatka lukemista. Tuon uhkailevan kuvansa jälkeen Jeesus alkaa puhua kokonaan toista kieltä, teon sanoin. Hän suostuu Jumalan kutsuun itse, jotta paatumukseni ei tärvelisi toivoani.

Totteleminen ei kristittyä auta. Siksi valvominen ei vaadi ahdistunutta varuillaanoloa eikä herääminen tarkoita havahtumista riittämisen paineeseen. Päinvastoin. Luottaminen riittää. Jos et jaksa edes luottaa, sekin sopii.

Valvokaa!

Valvomisen sunnuntai

Väri: vihreä

Valo: kaksi kynttilää

Teksti: Ps. 90:1–6, 12–15; Ps. 94:8–15; 1. Tess. 5:2–11; Matt. 24:36–44.

Jaa tämä artikkeli: