Taivaan tähden: Ihmeellistä
Minua on aina liikuttanut kertomus ensimmäisestä helluntaista, koska silloin rohkeus, innostus ja lohdutus tulivat Jumalan Hengen myötä maailmaan. Olen kuvitellut Jerusalemin kaduille kaikki ne partilaiset, meedialaiset, elamilaiset ja mistä maan ääristä väkeä olikaan paikalla. Nämä hulttiot kreikkalaiset ja huivipääarabit! minä nytkin ajattelin ja näin heidät kaikkien odotusten vastaisesti nauramassa yhteyden ja ymmärtämisen iloa.
Kunnes sitten luin tekstin tarkemmin ja opin: vaikka nuo Jerusalemissa helluntaita juhlivat olivatkin eri maista, olivat he kaikki hurskaita juutalaisia, samaa valittua kansaa ja saman uskonnon tunnustajia.
Ihme ei siis ollutkaan niin suuri ihme, minä petyin. Kunnes ajattelin uudelleen: Päinvastoin. Ihmeistä suurin on se, että edes yhtenä päivänä se valittu kansa lakkasi ajattelemasta sitä, mikä erottaa, ja riehaantui iloitsemaan siitä, mitä yhdessä ymmärtää.
Tule, Pyhä Henki, minä itsekseni sanoin. Sinun tutuksi tekevä läheisyyden työsi on vielä pahasti kesken. Tule, Ymmärryksen Henki, minun kristityn laadusta riitelevään kirkkooni ja perkaa paremmin tietämisen harha. Tule, Yhteyden Henki, minun vieraita pelkäävään maahani ja sulata meidän poissulkijoiden sydämet. Tule, Lohdutuksen Henki, ja riisu minusta suojavarustukset, että opin luottamaan. Paranna, Kaiken Muistamisen Henki, muistiani, että en unohda, miten vasta olimme itse muilta tulevan avun varassa.
Helluntaipäivä
Pyhän Hengen vuodattaminen
Väri: punainen
Valo: kuusi kynttilää
Teksti: Ps. 68:5–11; Joel 3:1–5; Ap. t. 2:1–13; Joh. 3:16–21.
Jaa tämä artikkeli: