Taivaan tähden: Ihmisen vaate
Heijastan toiseen sen, mitä en itsessäni kestä. Tuomitsemisen tekee helpoksi tapamme ulkoistaa paha.
Kullakin meillä on itsemme verran ihmisyyttä. Mikä ihana, rasittava lahja, sileä sieltä, kulmikas täältä. Voin kiillotella sen kylkeä myöntämättä sen himmeää puolta tai panna sen sellaisenaan jakoon.
Ihmisyys on rajallisuutta, sitä harmillista keskeneräisyyttä, josta on muodikasta puhua, mutta jota on vaikea sietää. Vaikeinta sitä on sietää itsessä. Juuri siksi sitä on niin vaikea sietää myös toisessa.
Jos panen oman rimani korkealle, tulen vaatineeksi paljon myös muilta. Omaa keskentekoisuutta hivelee, kun voi osoittaa roskaa toisen silmässä, vaikka omassa silmässä töröttää tukki. Toisen virhe on ihanasti analyysille altis. Mielelläni sitä kaivelen. Oma virhe tuskastuttaa niin, että vedän peiton sen päälle.
Viisaana miehenä Jeesus ymmärsi projektion lait. Heijastan toiseen sen, mitä en itsessäni kestä. Tuomitsemisen tekee helpoksi tapamme ulkoistaa paha. Se taas onnistuu vain unohtamalla, miten tärkeää on ymmärtää toista.
Ihmispolo, tässä sinulle tämän päivän saarna: Ole vapaa ja lakkaa jo vaatimasta. Lakkaa vaatimasta täydellistä jälkeä itseltäsi. Tee virheesi avoimesti ja opi niistä. Mikään ei tule valmiiksi tässä maailmassa, ja silti kaikki jatkaa kulkuaan.
Armahda samalla rauhalla myös toista. Anna hänen olla vapaa ja tehdä virheensä ja ehkä oppia niistä. Et voi tietää, mitä kulmikasta tai rosoista hänellä juuri nyt on meneillään.
Armahtakaa!
5. sunnuntai helluntaista
Väri: vihreä
Valo: kaksi kynttilää
Teksti: Ps. 13:2–6; Joona 3:1–5, 10, 4:11 tai Sak. 8:16–17: Room. 14:7 – 12; Luuk. 6:36–42.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Taivaan tähden: Lapsen kanssa messussa
HengellisyysViisivuotias Lenni sai Tuomasmessussa otsaansa öljyllä tehdyn ristin.