Usein ajatellaan, että ihminen etsii Jumalaa, mutta Jumala etsii myös itse kadonneita lampaitaan. Kuva: Thinkstock
Taivaan tähden: Jumalan ilo
Sunnuntaina kirkossa puhutaan kadonneista ja jälleen löytyneistä.
Jeesus kertoi paimenesta, joka jätti 99 lammasta ja lähti etsimään kadonnutta.
Joskus olen miettinyt niitä 99:ää. Olikohan ihan viisasta hylätä ne vain yhden karkulaisen takia?
Mutta ei syytä huoleen. Paimen ei oikeasti hyljännyt katrastaan.
100 lammasta on iso lauma. Paimenet eivät laumoja omistaneet, vaan useimmiten ne olivat kyläläisten yhteistä omaisuutta – sen ajan osuustoimintaa. Useimmiten isoa laumaa paimensi kaksi tai kolme paimenta.
Näin varmaan tässäkin kertomuksessa. Kun päivän päättyessä huomattiin, että yksi otus puuttuu, muut paimenet toivat lauman kotiin, ja yksi lähti etsimään kadonnutta. Koko kylä sitten odotteli portilla toivoen näkevänsä yön pimeydessä paimenen palaavan kantaen harteillaan loukkaantunutta karkulaista.
Voi sitä iloa!
Jeesuksen kertomus oli suunnattu fariseuksille, jotka olivat tulleet soimaamaan häntä syntisten eli kadotettujen kanssa seurustelusta.
Jutun pointti on tämä: Jumala on syntisiä kohtaan ystävällisempi kuin fariseukset, joiden mielestä kadonneet sielut ansaitsivat kohtalonsa. Hän etsii kadonneita.
Jumala etsii ihmistä. Usein ajattelemme toisin päin, että ihminen etsii Jumalaa. Kadonneita etsivä Jumala poikkesi ratkaisevasti ajan käsityksestä jumalista.
Ydin on Jumalan suuressa ilossa kun yksikin kadonnut löytyy.
4. sunnuntai helluntaista
Kadonnut ja jälleen löytynyt
Väri: vihreä
Valo: kaksi kynttilää
Tekstit: Ps.32:1-2, 5-8, Jes.57:15-19 (20-21) 1.Piet.5:5-11, Luuk.15:1-10.
Jaa tämä artikkeli: