Nämäkin Matteuksenkirkossa palavat kynttilät on siunattu kynttilänpäivänä. Sitä vietetään 31.1. Kuva: Esko Jämsä

Taivaan tähden: Kynttilöiden kansa

Sunnuntaina vietetään kynttilänpäivää, jonka teemana on Kristus ja Jumalan kirkkauden säteily.

• 21.01.2016 15:40
• Teksti Olli Valtonen

Suomen valtiollinen tunnus on jostakin syystä leijona. Oli muuten käytössä jo 1500-luvulla Ruotsin itäisten osien tunnuksena. Mitään loogista yhteyttä leijonan ja Suomen välillä on vaikea nähdä.

Jos itse saisin tyhjältä pöydältä piirtää ja suunnitella Suomelle logon, en miettisi hetkeäkään. Kynttilä.

Suomalaiset rakastavat kynttilöitä. Pimeän kauden juhlissa kynttilöillä on jokaista koskettava merkitys.

Voisitko kuvitella joulua ilman kynttilöitä? Tai pyhäinpäivän hautausmaita ilman kynttilämerta? Itsenäisyyspäivää ilman kahta kynttilää ikkunalla?

Pimeä kausi ja joulunaika päättyvät kirkkovuodessa kynttilänpäivään. Kun valo valtaa alaa, kynttilöiden polttaminen vähenee. Ja alkaa taas syksyllä uudelleen.

Kynttilä on tärkeä kirkollinen merkki. Palava kynttilä kuvaa elämää ja kuolemattomuutta. Se on kuva rukouksesta.

Katolisen kirkon sakramenttikaapissa punainen kynttilä kuvaa Kristuksen läsnäoloa. Jouluna kynttilä julistaa toivoa niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa.

Kastekynttilää sytytettäessä pappi lainaa Jeesuksen omia sanoja: Minä olen maailman valo. Se joka minua seuraa ei kulje pimeydessä.

Ei siis ihme, että kirkolla on kynttilänpäivänsä; se sunnuntai jolloin kaikki vuoden varrella käytettävät kynttilät siunataan.