Paimenen työnä ei ole tasapäistää laumaansa vaan huolehtia siitä. Kuva: DrewRawcliffe

Taivaan tähden: Laumaeläin

"En tahdo ajatella Jeesusta paimenena, joka huhuilee juuri, kun olen jännän äärellä."

• 30.03.2016 10:21
• Kaisa Raittila

Johtajat haaveilevat yhtenäisestä kansasta. Sitä on helppo käsitellä. Esimiehet pelkäävät sooloilijoita. Niitä on vaikea saada ruotuun. Papit ottavat mieluusti paimenen viitan ja asettuvat lauman kärkeen.

Kertomuksissa hyvästä paimenesta on kallionkielekkeellä uikuttava karitsa, jalkansa murtava uuhi tai eksyminen sumuiseen ja synkkään päivään. Kertomusten paimen ei niinkään pidä asianaan kävellä edellä. Hänelle on tärkeämpää varmistaa viimeisten pysyminen matkassa.

En ole laumaeläin. Siksi en tahdo ajatella Jeesusta paimenena, joka huhuilee juuri, kun olen jännän äärellä. Olen jukuripää, joka kulkee laitumen reunaa ja pälyilee alta kulmain. En uneksi siitä, että joku kaitsisi minua.

Itsenäisyyteni ei estä minua uneksimasta löydetyksi tulemisesta. Ihan erityisesti uneksin siitä, että joku löytäisi minut, kun olen putoamaisillani elämäni rotkoon.

Merkittävää tässä lammas ja paimen -leikissä on se, ettei vaarojen keskellä mikään uhkaa. Paimen ei käytä keppiä kuin korkeintaan koukatakseen minut pahasta paikasta. Pedot hän voittaa, ja vaikka pahin niistä olisi pukeutunut lampaan pukuun, leikin paras anti on se, että voin tyhmänrohkeasti luottaa.

Ja entä tämä: edes itsenäisyyteni ei ole uhka. Laumasielu saa olla laumasielu. Pälyilijä saa pälyillä. Tässä etsivät vihreää kortta myötä- ja vastasukaiset nälkäiset samassa heinikossa. Paimenen työnä ei ole tasapäistää vaan pitää meidät yhdessä.