Hengellisyys

Taivaan tähden: Olenko se minä?

Ongelman ydin on siinä, että meillä kaikilla on elämän varrella väistämättä kaksi roolia. Uhrin ja pahantekijän.

31.03.2017 09:30
Olli Valtonen
Art-Of-Photo

Kaikki kannatamme oikeudenmukaisuutta. Yleisesti ja kaikille. Ennen muuta itsellemme.

Tämä laaja yksituumaisuus on vähän vaivannut minua. Kun oikeudenmukaisuus tuntuu olevan joka ainoan ihmisen arvojärjestyksessä itsestäänselvyys.

Jos kaikki kannatamme oikeudenmukaisuutta, toteutuuko se?

Miltä näyttää? Jokaisella meistä on näyttöä siitä, että oikeudenmukaisuus ei aina toteudu.

Veikkaan, että on helpompaa samaistaa itsensä uhrin osaan kuin hänen kiusaajakseen. Mutta joka ikisellä uhrilla on hänen kiusaajansa. Siksi paastonaika haastaa meidät itsetutkisteluun.

Luultavasti kukaan ei täysin tunnista taipumustaan epäoikeudenmukaisuuteen. Kaikki riitojen osapuolet – isät ja äidit, sukulaiset ja ystävät, työnantajat, ammattiyhdistysliike, työnantajat ja työntekijät – liputtavat yksiselitteisesti oikeudenmukaisuuden puolesta.

Asettakaamme siis itsemme totuuden läpivalaisuun: Olenko minä oikeudenmukainen? Olenko selvillä sympatioistani ja antipatioistani – taipumuksestani puolueellisuuteen?

Ongelman ydin on siinä, että meillä kaikilla on elämän varrella väistämättä kaksi roolia. Uhrin ja pahantekijän. Kummankin tunnistaminen on yhtä tärkeää.

Päivän psalmi lähtee uhrin kokemuksesta. Minua on kohdeltu väärin.

"Hanki minulle oikeutta, Jumala, aja asiaani."

Hyvä rukous. Mutta mitäpä jos minun kuuluisi paastonajan psalmia lukiessani asettua nyt uhrin sijasta hänen väärinkohtelijansa asemaan.

Olenko se minä, Herra?

2.4.
Viides paastonajan sunnuntai