Kristitty on vapaa menemään ja tulemaan, mutta vapauden kattona on vastuu muista. Kuva: Thinkstock

Taivaan tähden: Ovi on auki

Jumala siunaa kaikki kristityn tulemiset ja menemiset.

• 08.09.2016 10:20
• Kaisa Raittila

Kristitty on vapaa. Hän on vapaa uskomaan ja hän on vapaa epäilemään. Hän on vapaa olemaan iloinen ja vapaa masentumaan. Hän on vapaa katkeroitumaan ja vapaa antamaan anteeksi. Hän on vapaa kuuntelemaan omantuntonsa ääntä kaikessa, mihin ei ole yksinkertaista vastausta, ja tekemään toisin kuin yhteiskunta säätää.

Jotkut luulevat kristittyä niin vapaaksi, että häntä eivät sitoisi inhimilliset rajat. Niin vapaa kristitty ei kuitenkaan ole. Hän on ihmisyytensä vanki. Juuri siksi kristitty voi lyödä vaimoaan, käyttää lasta hyväkseen, tuhota miehensä itsetunnon tai kieltää tarvitsevalta avun.

Kristityn vapaus on syvä ja perusteellinen, mutta yhtä syvä on hänen viehtymyksensä orjuuteen. Ihminen kun on, kristitty rakastaa sääntöjä. Kaikkein mieluimmin hän rakentelee niitä muille. Hänestä on vastenmielistä olla niin vapaa, ettei koskaan voi tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu tai mihin suuntaan pitää sekavassa risteyksessä lähteä.

Kristityn vapaus on syvä ja perusteellinen, mutta vastuustaan hän ei ole vapaa. Rakkaudessa hän on aina velkaa. Milloinkaan hän ei ole vapaa valitsemaan itseään ennen toista tai unohtamaan läheisensä parasta.

Kristityn vapaudessa avarinta on luottaminen. Ei niinkään se, että kristitty luottaisi Jumalaan, vaan se, että Jumala luottaa häneen. Kristitty on vapaa lähtemään ja tulemaan. Mutta toisin kuin maallisen rakastetun kanssa taivaallinen rakastaja siunaa kaikki hänen lähtemisensä ja tulemisensa.