Epäilyttäviä vieraita. Ovisilmän kupera linssi antaa pelokkaalle kurkistajalle laajan näköalan, mutta vääristää samalla sisäänpyrkijät oudoiksi. Kuva: Thinkstock

Taivaan tähden: Ovisilmä

Adventtina kuninkaasi tulee nöyränä.

• 16.11.2016 12:30
• Kaisa Raittila

Osa meistä pelkää niin paljon, että tarvitsee varmisteluun valmistettuja laitteita turvakseen. Useimmat niistä suojaavat omaisuutta tai henkeä. Ensimmäinen, johon tutustuin, oli ovisilmä.

Ovisilmä osoittautui aikuisten välineeksi. Se oli niin korkealla, että jouduin nousemaan varpailleni. Opin, että ovisilmästä katsotaan, kuka on oven takana. Sen käyttö perustuu ajatukseen, että kaikille ei avata.

Ovisilmässä oli ainakin ensi katsomalta kummallisinta sen kupera linssi. Kupera se oli siksi, että pienestä aukosta näkisi mahdollisimman laajalle. Onko sisäänpyrkijä yksin? Onko hänellä vaarallisia vehkeitä mukanaan?

Laajakulma vääristää todellisuutta. Kun tärkeintä on varmistaa oma turvallisuus, ei ole niin väliä, vaikka sisäänpyrkijä näyttäisi lihavammalta tai rumemmalta kuin on. Luon hänestä mielikuvan oman säikyn silmäni läpi.

Näin on myös hengellisessä elämässäni. Voisin avata rakkaudelle ja oikeudenmukaisuudelle oven, mutta sen sijaan kuikuilen vääristävän ovisilmän läpi. Miellyttääkö näkemäni silmää? Ei kai se vain haasta minua muuttamaan mieltäni?

Vielä varmemmin varjelen rauhaani ihmisen pukuun pukeutuneelta Jumalalta. Ovisilmän läpi hän näyttää juuri niin kummalliselta kuin ovisilmän läpi katsotut näyttävät, erilaiselta kuin minä. Miksi ryhtyä puheisiin ventovieraan kanssa?

Onnellinen on ovisilmätön talo. Vain avaamalla oven voin vaihtaa kuulumiset ja antaa toiselle kättä.